maanantai 29. huhtikuuta 2013

Aikaa ja aikaa

Huh, kun menee vauhdilla päivät, vaikka valon lisääntyessä sitä ei iltaisin aina tajuakaan, kuinka paljon kello jo on.

Viime viikon tiistaina kävin testaamassa vaihteeksi pitkästä aikaa kuumapilatesta, ja oli kyllä hyvä kokemus! Aivan hullun rankkaa, mutta toivottavasti tehokasta. Ja ohjaaja oli loistava - näillä ryhmätunneilla oma motivaationi tehdä paremmin, yrittää isommilla painoilla tms. on hurjan paljon kiinni vetäjästä. Pilatestunnilla kävi siis mahtituuri. Harmillisesti olen sopinut jo lähes koko toukokuun tiistait täyteen muita menoja, joten seuraavaa kertaa saanen odotella hetkisen...

Loppuviikosta ajatukset olivat työjohdannaisilla stressikäyrillä, mutta onneksi lauantai tarjosi piristystä parissakin eri muodossa: iltapäivällä hyppäsin pyörän selkään ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen ja käytiin Miehen kanssa vähän haistelemassa, saisiko minusta maastopyöräilijää. Yllätyin tosissani siitä, miten kivaa fillarointi oli. Kauniita merimaisemia, luonnontuoksuja, vauhdin hurmaa. Toki myös kipeytynyttä rannetta, jumiutunutta hartiaosastoja ja reisien voimattomuutta ylämäissä. Positiiviset puolet veivät kuitenkin kirkkaasti voiton, joten tämä täti meinää istahtaa satulaan vielä uudestaankin, ja huomattavasti pikemmin kuin viiden vuoden päästä! :) Lauantai-iltana sai vielä kivan päivän kruunuksi laittaa ykköset niskaan ja suunnata mielettömille synttärifestareille juhlistamaan useampaa kolmikymppistä ystävää!

Sunnuntaiksi olin aikatauluttanut sohvalla makaamista, ja vihdoin matkakuvien käsittelyä ja juttujen kirjoittamista. Olen kyllä maailman surkein tässä asiassa, pahoittelut siitä :(. Mies sitten aamiaisen jälkeen asettui lukemaan lehteä olkkarin sohvalle ja aloitti taas jo jonkin aikaa veivaamansa valitusvirren ikkunoidemme skeidaisuudesta. Ja siitä kuinka pitäisi sitten kaihtimetkin pestä/pölyttää. Ja oivoi kun ei edes ulos meinaa nähdä, mutta silti häikäisee. :D

Erkkikään sellaista jaksa kuunnella. Ikkunalaudat tyhjiksi, uusi, vartavasten hankittu pesulaite latautumaan, sanomalehteä lattioiden suojaksi. Haloo Helsinkiä soimaan ja arskat nokalle. Pölymyrkytys sälekaihtimista, miljoona kuhmua otsaan ja/tai takaraivoon ikkunanpokista, rannekramppeja kuivauslaitteesta. Lataustaukojen aikana vessan siivous ja vaatekasojen järjestelyjä. Viisi tuntia myöhemmin mutainen Mies takaisin oikealta maastopyörälenkiltä ja koko kämpän imurointi. Palkintona tortillaillalinen ja Selviytyjät Suomen finaali.

Tänäänkin muuten häikäisee, mutta kirkkaammin! ;)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Date night ex-tempore

Välillä on aivan mahtavaa tehdä juttuja hetken mielijohteesta, ilman kolmea kuukautta aiemmin varattua ravintolapöytää ja viikkoja etukäteen sumplittuja kalenterivarauksia. Huomasimme perjantaina, että koko viikonloppu olisikin yllättäen tyhjä, ei sovittuja menoja kummallakaan. Olin jo pidemmän aikaa kaivannut ulos tärskyille Miehen kanssa, jonkun muun tekemää suussasulavaa ruokaa syömään.

Niinpä aloitin lauantain reippaasti kuulatunnilla (edellisestä kerrasta olikin jo järkyttävän pitkä aika) ja ihan pikkuruisilla sisustushankinnoilla, ja imin aurinkoenergiaa kävellessäni kaupungilla. Mieskin uhmasi flunssaa ja kävi lenkillä. Mutta ennen kaikkea hän varasi meille pöydän illaksi ravintolasta, johon olen jo pidemmän aikaa halunnut mennä syömään.

Meidän lauantaialkuiltamme paikka oli Kasarmikadulla sijaitseva Spis. Saimme pöydän ensimmäiseen kattaukseen klo 17.30, jolloin tarjolla oli neljän ruokalajin maistelumenu, suositusviineineen totta kai. Oikeastihan eteemme kannettiin melko lailla useampi kuin neljä annosta. Nyt kun yritän muistella, niin kokonaismäärä taisi olla yli kymmenen kaikkine keittiön tervehdyksineen ja esiväliraikastuksineen. :)

Ruoka oli todella hyvää! Maut olivat selkeitä ja raikkaita ja niitä oli yhdistelty kekseliäästi. Tykkäsin myös kevyestä kikkailusta, joka ilmeni esimerkiksi käyttämällä täsmälleen samoja raaka-aineita niin suolaisissa kuin makeissa ruokalajeissa. Saimme myös varmasti elämämme parhaan kampasimpukka-annoksen. Viinit sopivat ruokiin kuin nakutettu, eikä niissäkään ollut menty yli aidan matalimmista kohtaa, vaan maut olivat ovelia ja erilaisia. Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut kokonaisuus!

Koska ilta oli vielä nuori (meidän tosiaan tuli poistua ravintolasta ennen kello kahdeksan kattausta), menimme lasillisille lähidrinkkibaariin, Liberty or Deathiin Erottajalle. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olin tässä(kin) paikassa ensimmäistä kertaa. Viihdyimme niiden yksien juomien verran, jonka jälkeen palailimmekin kotia kohti, leffavuokraamon kautta. (Olemme enemmän niitä myöhäisemmän kattauksen suosijoita, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun aloittaa aikaisemmin, jää enemmän aikaa ennen kuin uni korjaa parempaan talteen.) Harmillisesti leffavalintamme oli täysi floppi, mutta onneksi se ei kuitenkaan pilannut hurjan kivaa ex-tempore deitti-iltaa!

Suosittelen! ;)

Mahtavan lauantai-illan elementit!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

11 kk

Hopsansaa, tänään on kulunut kuukautta vajaa vuosi hääpäivästämme! Skoolattiin sille eilen lasillisilla valkkaria erinomaisen lohikuhaseljankan äärellä. Samalla sovittiin, että olisi ihan kiva jotain toiselle lahjaksi antaa :). Mies heitti vitsiä lahjapaniikista, koska nyt joutuu keksimään lahjoja myös keväisin, kun ennen stressikausi on ollut vain syyskuusta jouluun! ;)

Omassa mielessä pyörii jo muutama lahjavaihtoehto, mutta koska tuo kelmi todistettavasti käy täällä lukemassa, niin mitään en paljasta ;). Toimeen on kuitenkin tartuttava, jos meinaa kuukauden päästä olla suunnitelmat selvät!



PS. Viikonloppukevennykseksi kerrottakoon, että tulin eilen töihin ilman duuniläppäriä, jonka jätin nätisti keskiviikkoisen etäpäivän jälkeen eteiseen. Huomasin asian niinkin aikaisessa vaiheessa kuin istuttuani työtuoliini. Ei auttanut muu kuin talsia takaisin kotiin ja hakea mokoma kapistus, ilman kun olisi ollut hieman hankalaa hommia tehdä.. :D

torstai 18. huhtikuuta 2013

Hear it for New York, New York, New York!

Hyvinkin kliseisesti kärsin aikamoisesta ikäkriisistä. Viime syksynä kilahti lasiin ne isot kaksi ja yhdeksän, joten tänä vuonna on sitten loogisesti pyöreiden vuoro.

Lohtua tähän (ja vähän muihinkin kriiseihini...) tuo sunnuntai-iltana varattu New Yorkin -matka. Matkaseurana hieman poikkeuksellisesti oma emo, eli äitipallero. Ollaan tosin aiemminkin reissattu äidin kanssa kahdestaan, joten sinällään se ei ole kummoista - kyllä me molemmat selvitään ilman huutoja ja hiusten repimistä viikko toistemme seurassa ;). Etenkin, jos minun verensokerini pidetään tasaisena.

Ison surffailun ja vertailun jälkeen päädyttiin lopulta Finskin suoriin lentoihin, ja kuin vahingossa pidennettiin nelipäiväiseksi ajateltua matkaa kokonaiseen viikkoon. Onhan neljä päivää nyt aivan liian vähän aikaa tuossa ihanassa kaupungissa, eihän siinä ennätä edes kunnolla shopata! Lennoissa oli tosiaan ihmeellinen hinnoittelu, ja pidentämällä oleskelua alkuperäisestä torstaista lauantaihin asti säästyi lippujen hinnassa useita satoja euroja (jopa enemmän kuin mitä tuli lisähintaa useammasta hotelliyöstä).

Matkan ajankohta on elokuun lopussa. Rupattelen täällä varmaan jonkin verran suunnitelmistamme ja vähintään sitten pyrin kertomaan jotain reissun jälkeen. Ottaisin myös mieluusti vastaan kaikenlaisia vinkkejä tuosta betoniviidakosta, vaikka emme kumpikaan sinne ole ensimmäistä kertaa menossa. Mutta ravintolat, kahvilat, parhaat kaupat ja suositut musikaalit - kaikki nämä ovat varmasti päivittyneet sitten 2000-luvun loppupuolen, kun itse viimeksi olen Nykissä käynyt. Vinkit ovat siis kullanarvoisia!

Loppuun tunnelmanviritysfiilistelymusaa, josta tuo otsikkokin on kopattu:

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kerrassaan haastavaa

Rrrrakastan blogihaasteita, ne on ihania lukea ja tehdä! Olen näköjään kuitenkin surkea toteuttamaan niitä, joten siinä lienee syy, miksi en niin kovin usein niitä saa..

Juuri ennen pääsiäistä onni potkaisi, ja Krista haastoi minut listaamaan kaikenlaisia asioita ja toiveita. Iso ja lämmin kiitos sinne! <3

Johtuen tuosta alkukappaleesta rikon sääntöjä, ja jätän laittamatta haasteen eteenpäin - oikeastaan myös siksi, että tämä tuntuu kiertäneen jo melko laajasti. Ja koska jonkun on aina oltava myös viimeinen ;). Tosin, jos joku lukija ei ole tätä vielä tehnyt, niin tässähän tämä, up for grabs, kuten Selviytyjissä aikoinaan sanottiin!

Here we go:

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin
- vapaalla: iPhone, kotipökät, sohvannurkka/Miehen kainalo, telkku, intternetti
- työssä: erilliset näppis ja hiiri läppäriin, muistikirja (kuollut puu ftw!), mukeittain teetä, pitkä pinna.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
- mikä vaan Cecelia Ahernin teos, mutta erityisesti Ihmemaa (A Place Called Here) tai Yllätysvieras (If You Could See Me Now)
- Khaled Hossein: Tuhat loistavaa aurinkoa (A Thousand Splendid Suns) ja Leijapoika (The Kite Runner)
- Riikka Pulkkinen: Raja

Viisi materialistista lahjatoivetta:
- uusi läppäri
- lentoliput ja majoitus loppuvuoden Floridan lomalle
- uusi TV
- ruokapöytäoven toteuttaminen
- murtsikkavälineet (ja tekniikkaopetus...)

Viisi paikkaa, joissa haluaisin käydä:
- Skotlanti
- Hawaiji
- Ecuador
- Cinque Terre
- Portugali

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
- herkkä, järjestelmällinen, luottavainen, mukavuudenhaluinen, aamu- ja iltauninen

Viisi lempiruokaani:
- pestopasta mozzarellan, tomaattien ja basilikan kanssa
- kotitekoinen pizza omaan tomaattikastikkeeseen (hätätilassa mikä vaan pizza)
- mehukas pihvi
- kotitekoinen makaronilaatikko
- risotto (esim. parsalla)

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
- Kristan mallin mukaan yksi ohje viidessä sanassa: Yritä olla onnellinen tässä hetkessä.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lumiloma

Pitkäperjantaina, tuttuun tapaamme "heti aamusta" (tämä on minun lapsuudenperheessäni jo lentävän lauseen asemassa, kaikki lähdöt suunnitellaan aikaisiksi, ja sitten ollaan vähintään tunti myöhässä...) käänsimme auton nokan kohti Rukaa ja siellä odottavaa viikon mökkirentoutumista. Loma oli enemmän kuin täydellinen: mäkipäiviä, hyvää ruokaa, kavereita ja naapuriseuraa, revontulet, pitkiä aamuja, aurinkoa, pakkasta, takkatulta.

Viikon aikana jalkaani eksyivät monot melko monesta lajista; tellut, alpit eli vankilat, lautapopot ja jopa murtsikat. Viimeksi mainitut yksilöt kyllä vihoviimeistä kertaa, sillä tiesin niiden hiertävän oikeaan kantapäähän vesikellon jo ennen kuin edes laitoin ne jalkaani, ja tunsin rakkulan muodostuvan noin viiden askeleen jälkeen, eli siis jo ennen kuin olin kävellut mökin ovelta suksivarastolle.. Kyllähän sitä sen yhden lenkin (n. 16 km) hiihti vaikka väkipakolla, mutta seuraavalle lenkille menen kyllä uusilla monoilla. Ja mitä ilmeisemmin uusilla suksilla, koska ymmärtääkseni suksiteollisuus on kehittynyt sitten vuoden 1996, jolloin välineeni on hankittu, ja uudet monot eivät enää sovi vanhoihin suksiin. Että suksikaupoille sitten syksyllä, nyt lienee jo hieman myöhäistä. :)

Mutta annan nyt kuvien puhua puolestani, tässä pientä virtaa siitä, mitä meidän lomamme piti sisällään!

Taitaa olla kyltin Kuusamo 20 kohdalta - ihan kohta, ihan kohta, ihan kohta...

Mahtavat kattolumet ja mailleen painuvan auringon viimeiset säteet.

Pääsiäisaamuna pöydällä odotti pari kukkoa, tervetuliaistulppaanit
ja koko loman ainoat suklaamunat!

Ei oltu viikonloppuna ainoat huippukeleistä nauttineet laskijat.

Tiistaina olikin sitten jo enemmän tilaa kurvailla. Tuo oranssivihreä kukkakeppi alhaalla on Mies, joka odottaa kuvaamaan jäänyttä frouvaansa.

Turpo ja Urpo, ilmeet kohdillaan!

Toistonkin uhalla sanon, että kyllä meidän kelpasi!

Todiste hiihtolenkistä, osa 1: ladunvarsikahvila.

Todiste hiihtolenkistä, osa 2: muurinpohjalätty ladunvarsikahvilassa.
Kyllä vaan peittoaa 100-0 rinnekuppiloiden känttyrämunkit.

Todiste hiihtolenkistä, osa 3: tyyli ennen kaikkea (hiihtoasu vuodelta -96 toimii edelleen).
Toivottavasti oli viimeinen kerta ikinä näillä kidutusmonoilla...

Perinteinen tuuletusilta, Pisteen lavalla Laura Närhi.

Kuvittele tuohon hyppyrin yläpuolelle ilmaan esim. Roope Tonteri tai Peetu Piiroinen tekemässä vaikka korkkitonnia, tai jotain muuta kryptistä temppua. Me nähtiin ne molemmat lautailun SM-kisoissa!

Aijai. Ensi vuonna taas uudestaan. Ehdottomasti.

Messevimmät superjääpuikot ehtivät sulaa auringossa ennen kuin sain ne ikuistettua, mutta on näissä vinoissakin viehätyksensä.

Ehdittiin myös ihailla takkatulta. Voisin istua vaikka koko viikon ja tuijottaa tulta. <3

PS. Kotiuduin juuri Barona-areenalta, jossa ystäväni mahtava flamencoryhmä Machina pääsi Pakko tanssia -ohjelman finaaliin! Aivan mahtava ilta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...