Herkistelyt herkistelty, tositoimet odottavat

O-ou, lauantaina se on sitten tosipaikka - Tahko MTB:n lähtöviivalla klo 9, suuntana kuuma (toivottavasti ei kuitenkaan ukkostava) ja paarmainen metsä. Tällä viikolla olen "herkistellyt", eli käynyt maanantaina helteisen "viimeistelylenkin" (eli kolmatta kertaa ikinä maastoreitillä), hikoillut tiistaina golfkentällä (koko kroppa siis aivan jumissa) ja ostanut sekä pehmustetut pyöräilyhanskat että -shortsit (ehdottomasti tän kauden ykköstuote). Plus mättänyt sisuksiini niin paljon pastaa, että heikompaa hirvittäisi. Ja silti on nälkä aivan koko ajan... On vissiin aineenvaihdunta käynnissä.

Alla todistusaineistoa siitä, että kehitys kehittyy, ja meikäläisenkin maastouskottavuuskerroin on noususuunnassa :D. Peukkuja pystyyn, että selviän metsästä ehjin nahoin ja fillarein. Palaan täyden raportin merkeissä sitten ensi viikolla!

Maastouskottavaa ratasjälkeä pohkeessa. Huhujen mukaan kovimmat jätkät tatuoivat nämä jäljet...
Mietin sitä kuitenkin vielä hetken ;)

Lomanodotusvaihde silmässä

Ei liene kovin yllättävä käänne, että täällä odotellaan lomaa kuin kuuta nousevaa.

Onneksi posti toi eilen reissukuumetta enteilevää matkaopaslukemista, työmatkalla tuoksui vastaleikattu ruoho, ja hartiahuivini on imenyt itseensä mahdottoman ihanan etelänlomasta muistuttavan aurinkorasva-aromin. Tulejoloma!

Heinäkuussa Nizzaan, elokuussa Isoon Omenaan!

Varsin mainio Juhannus

Oi kyllä voisin tottua kolmepäiväisiin (neli-iltaisiin) viikonloppuihin! Tänä vuonna vietimme kaupunki-Juhannusta, vaihtelun vuoksi, ja koska vanhempieni merenrantatalo kaipasi viikonloppuvahteja. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta vähemmistöähän nämä stadijussit ovat olleet :).

Pakksimme kimpsut ja kampsut (hämmentävän paljon roinaa tarvitsee mukaansa yhtä viikonloppua varten!) ja suoritimme kaupparastin jo torstaina. Olipahan ässää ajaa noin vartti ja olla perillä! :D Ystäväpariskunta saapui seuraksemme perjantaina puolen päivän aikaan, ja siitä alkoihin vasta sunnuntaiaamuna päättynyt mieletön herkkuruuan napaan lappaaminen.

Meidän Juhannuksemme teema oli siis ruoka. Erittäin hyvä ruoka. Ja aurinko ja lämpö. Vuoroin makoilimme arskassa kylpevällä terassilla grillaamassa itseämme, vuoroin kokkailimme ja grillailimme seuraavaa herkkumättöä. Niin ja kävimme meressä uimassa, että bye bye vaan talviturkki! Lauantaina saimme vahvistusta joukkoihimme toisista ystävistä ja heidän puolivuotiaasta vesselistään. Ja söimme vähän lisää. Sunnuntaina kruunasimme mahtavien ilmojen viikonlopun kierroksella golfia, melko lämpimissä olosuhteissa.

Keskityin hyvin tarkasti valokuvaamaan tunnelmia ja etenkin safkojamme, mutta toki sillä oikealla kameralla ;). Ja koska olen maailman laiskin purkamaan siitä kuvia mihinkään, tämän postauksen kuvitukseksi pääsee vuoden pisimmän päivän upea auringonlasku. Melko kaunista!

Painumassa mailleen, Helsingin yltä.

Kyllä meidän taas kelpasi. Rakastan kesää.

Sadas postaus: Minulla on tavoite

Näin yhden merkkipaalun saavutettuani (siis tämän sadannen postauksen, onhan sekin jo jotain) on hyvä aika julkistaa myös tällä foorumilla eräs hulluimmista päähäpistoistani pitkään, pitkään aikaan.

Aion päästä maaliin Tahkolla järjestettävässä maastopyöräkilpailussa. Täydellisessä maailmassa en viimeisenä.

There, siinä se tuli. (Varmuudeksi maksoin aiemmin tänään osallistumismaksun, jota ei palauteta kuin lääkäritodistuksen kanssa tehdyn peruutuksen vuoksi.) Ilmoitin itseni 25 kilometrin matkalle. Mies taitaa ajaa sen klassiset 60 ja pari hullua ystäväämme 120.

Tahko MTB on Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma. Mies on kavereineen käynyt tuolla kisaamassa jo useampana vuonna, ja minäkin olen ollut kannustamassa heitä ainakin kolmesti. Tapahtumassa on superkiva fiilis ja toki hulluna maastopyöräfriikkejä. :D Aiemmilla kannustuskerroilla myös ilmat ovat hellineet (siis nimenomaan kannustajia, metsässä ne helteet ovat olleet ilmeisesti melko tukalia), joten mikäpä siinä on ollut istuessa ensin viisi tuntia autossa perjantai-iltana, makoillessa lauantaina maalialueella arskassa kuunnellen hyvää musaa ja toistaessa autokeikka heti sunnuntaina. :)

Tänä vuonna aika oli ilmeisesti kypsä myös omalle ajamiselle. Vaikka viimeksi olen ajanut pyörällä noin viisi vuotta sitten yhden lenkin ja sitä ennen varmaan yläasteaikoina. Ja en koskaan maastossa. Lähtötaso on siis matalaakin matalampi, ja treeniä tarvitaan. Mutta sitä olen nyt alkukesän aikana yrittänyt saadakin. Edellisen metsälenkin jälkeen Mieskin oli jo vakuuttunut, että pääsen kyllä maaliin!

Alle kahden viikon päästä nähdään, miten mimmin käy...

Todistusaineistoa ensimmäiseltä metsälenkiltä. Oleellisinta toki tuo palautusjuoma ;)

PS. Onneksi kävin lukemassa reittikuvauksen vasta ilmoittautumisen jälkeen... :D

Hälytys! Blogini on yksivuotias!

Otsikkohan sen jo kertoo, mutta viime viikolla julkaisemani yrttikuvapostaus sattui vahingossa pienen blogini vuosipäivälle.

Vuosi sitten fiilisteltiin uunituoretta avioliittoa ja kuumeiltiin uutta kotia. Odotettiin ja suunniteltiin kauan haaveiltua Aussi-reissua. Kesän aikana tehtiin asuntokaupat ja aloitettiin remontti. Käytiin myös minilomalla Dublinissa ja juhlittiin loppukesän aviopareja. Syksyllä muutettiin ja täytin viimeiset kakkosalkuiset vuodet. Loppusyksyllä työperäinen stressikäyrä aloitti edelleen jatkuvan nousunsa. Lumiseen talven toi odotetun breikin upein reissumme ikinä (kuvia ja juttuja edelleen tuloillaan, kunhan vaan..). Tämän vuoden puolella on juhlittu uutta kummipoikaa ja kymmenvuotista parisuhdetta. Viimeistelty kodin sisustusta ja jatkettu työkriiseilyä. Ensimmäinen vuosi herrana ja rouvana selätetty onnellisesti ja juhlittu perusteellisesti. Aloitettu taas uusien reissusuunnitelmien teko. Ja saatu yrtit ikkunalaudalla vihertämään. Vietetty ihanaa elämää.

Aivan mahtavaa, että kaikesta tästä on jäänyt pelkkää muistoa vahvempi jälki. Tämä blogi ei päivity päivittäin eikä se tavoita satoja(tuhansia) ihmisiä, mutta tykkään siitä silti hurjasti. Harrastus, jota on kiva muutama kerta viikossa kirjoittaa. En usko, että saan postaustahtia kasvatettua, mutta toivon, että tästä harvasta herkusta on iloa muillekin ;).

Tämä postaus on muuten numeroltaan 99. Kohta siis saadaan jo satanenkin rikki. Katsotaan, keksisinkö jotain kivaa näiden kahden merkkipaalun kunniaksi!

Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille ja kommentoijille!

Kasvun ihme!

Tämän päivän suurimman yllätyksen tarjosi ikkunalaudan yrttipurkki:

Sieltä se basilika yrittää puskea läpi! Aivan mahtavaa! :D (Huomaako tästä kenties, etten ole koskaan ennen kasvattanut mitään rairuohoa kummempaa alusta asti?) ;)

Myös timjamiruukun puolella oli havaittavissa pientä viherrystä, mutta ei vielä samassa kaavassa kuin basilikalla. Korianteri uinaili edelleen rauhassa multansa alla. Jännää!