Tiistai-iltapäivän lennolla Kuusamoon oli mukana eräs tuore olympiahopeamitalisti, jolle olikin järjestetty hulppeat tervetuloseremoniat kentälle. Pääsin myös itse henkilökohtaisesti onnittelemaan saavutuksesta, vaikka kaverikuva jäikin ottamatta. :)
Kun paritalomökissä asuu viikon ajan rinnakkain viisi muksua ikähaitarilla 8 kk - melkein 6 vuotta, on luvassa taatusti menoa ja meininkiä. Heti ensimmäisenä iltana oli vuorossa breakdance-disko.
Vaikka nuha hidasti menoa ja salli mäkihuvit vain kahtena päivänä, oli ihanaa saada tuijottaa lumista maisemaa lämpimän viltin alta.
Olin omasta perheestäni ainoa edustaja, ja asuinkin itse asiassa naapurin puolella. Housekeeping pelasi moitteettomasti, herkkuruokaa ilmestyi nenän eteen tasaisin väliajoin kuin tyhjästä, pyykit peseytyivät ja silmälasitkin olivat siirtyneet laskupäivän aikana kylppäristä makuuhuoneeseeni. Ei siis valittamista! ;)
Tsemppasin itseni ulos ja mäkeen siis kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ystäväni ja hänen kohta kuusivuotiaan poikansa kanssa laskimme muutaman aikuisten mäen ja opetimme vesselin nousemaan nappihissillä. Oli huikeaa seurata pikkujätkän oppimiskäyrää: ensimmäinen nousu selvästi jännitti, toinen meni rutiinilla ja kolmannella jo temppuiltiin! Toisella kertaa säädin Miehen höntsätellut omille monoilleni sopiviksi ja kyykkäilin omassa tahdissani. Taisi muuten olla perjantai-iltapäivä, ja melko tehokkaasti tyhjenivät mäet Suomen lätkämatsin alkamisajankohdan lähestyessä...
Muutenkin yllätyin siitä, kuinka vähän ihmisiä oli hiihtolomaa pohjoisen rinteillä viettämässä. Onko hiihtolomasta tullut talvilajien harrastamisen sijaan aurinkoloma? En toki valita, rinteet huippukunnossa eikä jonoja nimeksikään. Mutta sääliksi käy yrittäjää.
Rukailuun kuuluu oleellisena osana luonnon tarkkailu. Naapurintäti täyttää säännöllisesti lintulautaa, jolla vierailevat tirppiäiset pikkulinnuista kuukkeliin. Lisäksi pystyssä on jänöjusseille porkkanabaari. Pupubongailu olikin lähes koko loman kohokohta (ehkä se hiihtokultamitali kuitenkin vei voiton), eikä riemulla ollut rajoja, kun viimeisenä iltana näimme valkoisen veitikan saapuvan iltapalalleen.
Ensimmäinen kohde oli toki lintulauta, mutta jälkiruuaksi jänö napsi ensin kuusesta havuja (tai jotain muuta, nämä luontojutut on jotenkin hataralla pohjalla) ja kruunasi ateriansa porkkanabaarin antimilla. Todella rohkeasti jänis tuli aivan lähelle mökkimme alaovia ja jaksoi myös hartaasti poseerata meille cityeläjille kuusen alla. Itsellänihän toki oli tuolloin saatavilla pelkkä puhelimen kamera, joten kunnon kuva jäi harmillisesti saamatta, mutta ehkä tarkkasilmäiset sen tuostakin räpsystä bongaavat!
Lomat tuppaavat aina loppumaan liian aikaisin. Näihin maisemiin taidetaan palata seuraavan kerran vasta ensi jouluna, huih. Onneksi pieni hiiriperhe jää pitämään taloa pystyssä, ja heidän ruokkimisekseen saatiin selkeät ohjeet. :)
Oijoi, kyllä taas kelpaa odotella kevättä, kun akkuihin sai lumienergiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommenteista!