Vaimo kokkaa

Mies on meidän perheen kokki, minun vastuullani on enemmänkin tuo leipomispuoli. Totta kai teen ruokaa, mutta yleensä jotain todella arkista ja tylsää, ja mielikuvitukseni on hyvinkin rajattu, etenkin kaupassa käydessäni. Lisäksi olen melkoinen häslä - purkit tippuvat pöydiltä, kuumat astiat polttavat sormia tai kaveria, kastikkeet roiskuvat pitkin seiniä yms. ja jälkeenpäin keittiö on yksi hävityksen kauhistus. Olenkin viljennyt näissä tilanteissa lausetta: Vaimo kokkaa, olisit nyt vain tyytyväinen! ;)

Toisaalta tykkään hurjasti keittokirjoista ja naistenlehtien resepteistä, mutta niissä yleensä törmään johonkin rajoittavaan esteeseen: ruoan teko kestää tuntitolkulla (arkisin aikaa on max puoli tuntia), ainekset ovat outoja (olen periaatteessa kaikkiruokainen, mutta aikalailla ennakkoluuloinen), ainekset eivät sovi minulle (ennakkoluulojeni lisäksi olen jo sulkenut tietyt aineet, kuten sinihomejuuston ja sienet, ruokavalioni ulkopuolelle), annosmäärä on turhan iso kahdelle ruokailijalle (ihan viikkoa ei viitsisi samaa ruokaa syödä, ja aineksia ei välttämättä saa hankittua pienemmissä määrissä), ja mitänäitänyton.

Siksipä olin eilen onneni kukkuloilla, kun törmäsin aivan mielettömän ihanaan blogiin, Eeva Kolun Kauhaa ja Rakkautta. Olen ollut Eevan kolumnien fani Trendin lukijana jo vuosia, joten siksikin hämmästyin - miten tämä timantti oli jäänyt tutkani ulkopuolelle?! Selailin reseptejä useammankin tovin ja heti halusin kokeilla niistä vaikka kuinka montaa. Pisteitä Eevalle siitä, että ohjeet ovat selkeitä, ruoat simppeleitä, ja kommenttien perusteella makukin kohdallaan.

Ensimmäiseksi testiin valitsin pinaatti-vuohenjuustopastan. Kokemuksena kokkaushetki ei ollut paras mahdollinen: ryhdyin hommiin vasta yhdeksän maissa Miehen tullessa kotiin (ruoka pitää tarjoilla heti kun se valmistuu), olin siis jo väsynyt ja nälkäinen (yksi hurmaavimmista olomuodoistani) ja kaikenlisäksi juuri puhunut vähemmän mieltänostattavan puhelun äitini kanssa... Näiden tekijöiden lisäksi keitin spagettia liian pienen annoksen, pinaattia olisi voinut olla himpun enemmän ja se + valkosipulit pääsivät hieman kärähtämään kun spagujen keittäminen vain kesti ja kesti ja kesti...

Maku voitti ulkonäön 100-0.

Mutta kuten slogan kuuluu, hyvä ruoka, parempi mieli. Ruoka oli kuin olikin todella hyvää! (Ei ehkä näytä aivan samalta kuin ohjeessa, mutta pikkuvikoja.) Tätä meillä tehdään joskus vielä uudestaankin, ja toivottavasti vähemmillä häiriötekijöillä. :) Lisäksi hankin eilen tarveaineet myös maapähkinävoi-kaurakekseihin, ja koska leipominen on niiin paljon helpompaa kuin kokkailu, uskallan odottaa herkullisia iltateehetkiä toivottavasti jo tälle viikolle!