maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tiellä Tongariroon

Edellinen osa täällä.

Keskiviikko kului melko lailla tien päällä, määränpäänä Tongariron kansallispuisto ja Tongariro Alpine Crossing -päivävaellusreitti. Emme pitäneet erityistä kiirettä, tarkoituksena oli vain päästä perille iltaan mennessä. Uuden-Seelannin tiet ovat kevyesti sanottuna mutkaisia, joten vaikka etäisyys kartalla näyttäisi melko lyhyeltä, voi aikaa kulua moninkertaisesti luultuun nähden.

Auton ikkunasta ihailimme loputtomia vihreitä kukkuloita ja niitä täplittäneitä valkoisia lampaita. Pysähtelimme kuvailemaan maisemia kun siltä tuntui. Pelasimme erittäin viihdyttävää seurapeliä, eli ääntelimme toisillemme näkemiemme eläinten mukaan. "Bäääää" olikin varsin hyvin edustettuna! Parisuhteen laatuaikaa parhaimmillaan. ;)







Pysähdyimme lounastauolle ja pienille ostoksille (Mies tarvitsi uudet pohjalliset lenkkareihinsa) Taihapessa, jonka läpi paikallinen ykkösvaltatie kulki. Kaupunki on myös maailman kumisaapaspääkaupunki, ja siellä on valtava kumisaapasveistos. Valitettavasti kyseinen veistos osui silmiimme vasta, kun olimme jo ajamassa pois, joten siitä ei saatu jälkipolville muistoksi kuvaa. :D

Kuvassa Highway 1.

Auringonpaistetta ihmiskunnalle :)




Reissaripaku! Ei siis toki meidän kulkuneuvomme :D

Ja sitten, aivan yhtäkkiä, mutkan takaa näkyi ensimmäinen lumihuippuinen vuori ja hetken päästä toinen. Näky oli henkeä salpaava, ja pysähdyimme hetkeksi tien varteen tuijottamaan ja kuvailemaan. Ihan kuin ensimmäistä kertaa lunta näkisi. ;)





Joku on melko innoissaan!

Whakapapan kylässä majoituimme Skotel Alpine Resortissa, Uuden-Seelannin korkeimmalla sijaitsevassa hotellissa. Parvekenäkymät kelpasivat myös tuliaispehmo-Kiwille.





Kävimme pienellä iltakävelyllä kylässä, tsekkaamassa mm. paikallisen Chateaun. Hotellilla illastimme ja katsoimme kuinka aurinko laski ja iltasumu peitti vuoret alleen. Aamulla olisi aikainen herätys.









4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No eipä yllätä ;) Tuli niin ikävä näitä maisemia, että oli pakko verestää muistot ja kaivaa kuvat naftaliinista :)

      Poista
  2. Hahah, voin niin samaistua tuohon "ihan kuin ensimmäistä kertaa lunta näkis" -fiilikseen, oon nyt kokenut sen täällä kolmesti aina eri lumihuippujen ilmestyessä ekaa kertaa näköpiiriin! On ne vaan huikeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lievästi hihityttää :) bongattiin myös varsinaisen vaellusreitin varrelta kasa sohjoista "lunta", niin pitihän siihenkin sitten päästä pomppimaan ja lumipalloja väsäämään :D

      Poista

Kaunis kiitos kommenteista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...