torstai 28. elokuuta 2014

Yhdessä vuodessa

Päivälleen vuosi sitten kuljin pitkin New Yorkin helteisen kuumia katuja kesälomani osalla 2, yhdessä äitini kanssa. Aamulla jonotimme musikaalilippuja, päivällä lauttailimme Staten Islandille ja illalla nautimme taiteesta Chicagon jazztunnelmissa.

Kuva 28.8.2013

Ja vähääkään en osannuta aavistaa, mitä tuleman pitäisi ja missä tänään olisin.

Syyskuussa sain ensin lomautusilmoituksen ja seuraavaksi täytin pyöreitä vuosia. Identiteettikriisi kävi syvimmässä kuopassaan, josta tie oli onneksi vain ylöspäin. Lokakuussa aloitin mentorointiohjelmassa ja tein kivaa osa-aikaista projektityötä. Muistan, että valoa tuntui riittävän aina marraskuullekin asti. Keräsin rohkeutta osallistua juoksutapahtumaan ja suunnittelin valokuvaustaitojeni kasvattamista.

Joulukuussa ladattiin akkuja ensin pohjoisen lumisissa maisemissa ja vuoden huipentumana palmujen katveessa pikkuveljeni häissä.

Uusi vuosi toi tullessaan uuden elämäntilanteen, kun Mies vaihtoi asuinpaikkaa Tanskaan. Vapaaherratar kävi ensimmäisen kerran paikan päällä helmikuussa - ja voi sitä ikävää kotiinpaluun jälkeen...

Kevät ja ensimmäiset auringonpilkahdukset ja lupaukset tulevasta tulivat esiin maaliskuussa, lähes pyytämättä ja yllättäin. Huhtikuussa elämä oli jo asettunut uomiinsa, rutiinit yksinelossa sujuivat. Toukokuussa oli aika lunastaa talvella tehdyt juoksulupaukset ja kyllä taas kannatti, vaikka fiilikset vaihtuivatkin melkoisesta epätoivosta viimeisten kilometrien euforiaan.

Aaltoliikkeen mukaisesti harjalta oli aika suistua hetkeksi takaisin alhoon, suunta tuntui olevan hukassa muuallakin kuin vain blogissa. Heinäkuu ja helteet palauttivat iloisen mielen, ja superlyhyt lomakin käytettiin maksimaalisesti hyödyksi.

Ja niin olemme jälleen elokuussa. Päivässä, jolloin olen tehnyt ensimmäiset työni oman yritykseni nimiin. Ihan tätä en vuosi sitten Brooklyn bridgeä ihastellessani kyllä tullut ajatelleeksi. ;)

6 kommenttia:

  1. Huh, miten tapahtumarikas vuosikin sulla on ollut! Tällaiset postaukset pistää miettimään, miten lyhyt, mutta toisaalta niin pitkä (tai ennemminkin tapahtumarikas) voikaan yksi elinvuosi olla, ja miten paljon sen yhden ainokaisenkin vuoden aikana voi saavuttaa ja saada aikaiseksi.

    Kaikkea hyvää tulevaisuuden tekemisiin sulle! Mä palaan toivottavasti piakkoin asiaan sen Julicher-tilauksen tiimoilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ihan hullun nopeesti on vuosi mennyt, mutta silti niin paljon on ehtinyt tapahtua. Ja miten pitkiltä ne muutamat helmikuun päivät tuntuikaan, kun yksin vaan makasi himassa.. Huomasin muuten, että olit yhteen noista viime syksyn postauksista kommentoinut, että "tällä on varmasti jokin tarkoitus", ja minä siihen, että voi mennä tovi ennen kuin tarkoitus selviää - noh, vuosihan siihen sitten meni :D

      Ja peukku Julicherille, täällä jo suunnitellaan viinikaapin hankintaa! ;)

      Poista
    2. Mä muistan kans kommentoineeni jotain tuon suuntaista. Vuos meni, mutta niin vaan selvisi sekin! :)

      Älkää suotta viinikaappia hankkiko, me opittiin nz-viinitilavierailulla et ne on vaan markkinamiesten kikka tehdä rahaa. Kuulemma missään muuslla maailmassa kuin Suomessa ne ei oo lyöneet niin hyvin läpi - ollakseen käytännössä turhia vehjeitä. Viinit säilyy huoneenlämmössä, kunhan lämpötilassa ei ole jatkuvasti suuria muutoksia, ja tarjoilulämpöön ne saa viilennettyä normijääkaapissakin! ;)

      Poista
    3. Voi ei :D Koska ihan siksi ollaan niitä kaappeja kateltu, että noita pulloja (varsinkin shampanjaa, köh) tuntuu kertyvän nopeammin kuin niitä ehtii tyhjentää.. Mutta onhan ne kyllä ihan sairasta rahastusta :D

      Poista
  2. Ihan mahtava postaus! Onnea vielä yrittäjyyden tielle - tosi loistava juttu, että olet löytänyt sen oman juttusi!!!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommenteista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...