Kuva 28.8.2013
Ja vähääkään en osannuta aavistaa, mitä tuleman pitäisi ja missä tänään olisin.
Syyskuussa sain ensin lomautusilmoituksen ja seuraavaksi täytin pyöreitä vuosia. Identiteettikriisi kävi syvimmässä kuopassaan, josta tie oli onneksi vain ylöspäin. Lokakuussa aloitin mentorointiohjelmassa ja tein kivaa osa-aikaista projektityötä. Muistan, että valoa tuntui riittävän aina marraskuullekin asti. Keräsin rohkeutta osallistua juoksutapahtumaan ja suunnittelin valokuvaustaitojeni kasvattamista.
Joulukuussa ladattiin akkuja ensin pohjoisen lumisissa maisemissa ja vuoden huipentumana palmujen katveessa pikkuveljeni häissä.
Uusi vuosi toi tullessaan uuden elämäntilanteen, kun Mies vaihtoi asuinpaikkaa Tanskaan. Vapaaherratar kävi ensimmäisen kerran paikan päällä helmikuussa - ja voi sitä ikävää kotiinpaluun jälkeen...
Kevät ja ensimmäiset auringonpilkahdukset ja lupaukset tulevasta tulivat esiin maaliskuussa, lähes pyytämättä ja yllättäin. Huhtikuussa elämä oli jo asettunut uomiinsa, rutiinit yksinelossa sujuivat. Toukokuussa oli aika lunastaa talvella tehdyt juoksulupaukset ja kyllä taas kannatti, vaikka fiilikset vaihtuivatkin melkoisesta epätoivosta viimeisten kilometrien euforiaan.
Aaltoliikkeen mukaisesti harjalta oli aika suistua hetkeksi takaisin alhoon, suunta tuntui olevan hukassa muuallakin kuin vain blogissa. Heinäkuu ja helteet palauttivat iloisen mielen, ja superlyhyt lomakin käytettiin maksimaalisesti hyödyksi.
Ja niin olemme jälleen elokuussa. Päivässä, jolloin olen tehnyt ensimmäiset työni oman yritykseni nimiin. Ihan tätä en vuosi sitten Brooklyn bridgeä ihastellessani kyllä tullut ajatelleeksi. ;)