Pukkaisiko projektia, heittäisikö haastetta?

Yöpöydällä ja lukuvuorossa on viime aikoina ollut muutama melkoisen jännä opus. Saisikos näiden aiheiden ympärille rakennettua ensi vuodeksi projektin tai toisenkin? ;)

Kuvausta ja juoksua, yhdessä vai erikseen?

Vanhempainilta

Muutama viikko sitten olimme kutsuneet lauantai-illan illallispöytäämme sekä minun vanhempani että Miehen äidin puolisoineen.

Armoton kokkaus aloitettiin jo aamuvarhaisella, kun pyöräytin Koko Suomi leipoo -ohjelman Mailiksen juustokakun jälkiruuaksi (Miehen vedellessä sikeitä ja toipuessa edellisen illan työperäisestä alkoholista). Kakku piti tehdä pois alta, koska uunia tarvittiin pääruoan hauduttamiseen noin neljän-viiden tunnin ajaksi.

Päädyimme nimittäin tarjoamaan pääruoaksi Turku lautasella -kirjasta poimittua, ravintola Teinin ohjeen mukaan tehtyä ylikypsää karitsan paahtopaistia, valkosipulikermaa ja uunijuureksia. Sain lihat uuniin noin puolen päivän aikaan, ja pois ne pääsivät pätsistään vasta vieraiden jo saavuttua, siinä hieman neljän jälkeen. Tältä komeus näytti ennen uunimatkaansa:

Alkuruoan virkaa hoiti lämmin mansikka-vuohenjuustosalaatti: paahtoleipäpala + viipaleet juustoa salaattipedillä, jonka joukossa tuoreita mansikoita. Voin kertoa, että mansikat marraskuussa eivät ole aivan parhaimmillaan, mutta hyvää makua niistä silti tuli. Ja kun kastikkeena tarjottiin mansikkamelbaa (pakastettuja mollukoita soseutettuna ja limemehulla piristettyinä), kokonaisuus oli varsin passeli. Sama soosi toimi myös juustokakun kanssa. :)

Tässä olikin sitten illan kuvasaldo, jotenkin unohtui tuo kuvaaminen kun keskittyi mässäilyyn...

Yksittäistä ylikiehahtanutta kermaa lukuunottamatta kokkausmaratoni sujui varsin mallikkaasti, ruoka maistui, vieraat tyhjensivät kuuliaisesti kaksi pulloa ihanan pehmeää Amaronea ja kaikki saivat mahansa täyteen. Uusi ruokapöytäkin suoritui tehtävästään oivallisesti ja keräsi ansaitut kehut ulkonäöstään.

Namnam, mitäs tänään syötäisiin?

Haaveesta todellisuuteen: ruokapöytä

Köh, köh. Helmikuussa aloitettavaksi uhattu projekti ovesta pöydäksi jäi sitten hieman roikkumaan. Tarjouspyynnöt lähtivät kolmelle helsinkiläiselle puusepälle lopulta elokuussa. Kolmesta kaksi vastasi (en oikeasti ymmärrä yrittäjiä, jotka eivät vastaa tarjouspyyntöihin), ja heidän kanssaan käytiin vielä tarkentavia keskusteluja mm. maalin poistamiseen kuluvasta ajasta ja kustannuksista. Kokonaisvaikutelma painoi vaakakupissa eniten, joten työn tekijäksi valikoitui Vallilassa verstastaan pitävä Woods Helsinki.

Vaihdoimme useita sähköposteja mm. jaloista, lasipinnasta, pöydän koosta ja petsin sävyistä. Puuseppä Simo laittoi muutamia ehdotuskuvia, joiden perusteella lopulliseen muotoon päädyttiin. "Pojat" kävivät eräänä lokakuisena päivänä kantamassa oven ullakoltamme pajalle, sovin sinne yhden tapaamisen, ja viikon kuluttua tästä tapaamisesta pöytä oli valmis saapumaan kotiin.

Muutamia kuvia vanhasta ruokailuryhmästä:

Ja tältä meillä näyttää nyt:

Eipä voisi olla paljon siistimpi, me tykkäämme aivan tosi paljon! Ovea ympäröi joka puolelta neljä senttiä leveä valkolakattu tamminen kehys, jalat ovat kooltaan 8x8 senttiä ja pinnalla on muutaman millin paksuinen lasilevy. Pure love :).

Lihaton lokakuu: Juurescurry & naanleipä

Hopsansaa, sehän onkin jo marraskuu! Viimeinen viikko lihatonta lokakuuta meni sellaista haipakkaa, että uusien kasvisreseptien etsiminen totaalisesti jäi, mutta aiemmin kuussa testasimme Eevan juurescurryohjeen ja päätin ympätä kaveriksi kotitekoista naanleipää.

Leivän ohjeeksi päätyi guuglailun jälkeen tämä Valion ohje, pienin muutoksin:

Naanleipä (6 kpl)
1 dl turkkilaista jogurttia (esim. partamies)
1 dl (rasvatonta luomu-) maitoa
1/2 pussi kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
25 g sulatettua voita
15 g sulatettua voita voiteluun paistamisen jälkeen

Sekoita juge ja maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi (tai vähän enemmän, jos käytät kuivahiivaa). Itse mikrotin nesteet, mutta varmaan myös hellalla onnistuisi, ehkä jopa paremminkin. Lisää suola ja sokeri. Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon ja lisää maitoseokseen. Sulata voi ja kaada joukkoon. Kohota taikina vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) kaksinkertaiseksi.

Lämmitä uuni 275 asteeseen. VINKKI: laita puhdas pelti uuniin lämmityksen ajaksi, ILMAN leivinpaperia, joka ei kestä näin isoja lämpötiloja. Jaa kohonnut taikina kuuteen osaan ja kauli niistä 2-3 cm paksuisia soikioita jauhotetulla pöydällä. Aseta leipäset varovasti kuumalle pellille ja paista 5-7 minuuttia uunin yläosassa. Voitele leivät paistamisen jälkeen voisulalla.

Tarjoa osana herkullista currya. Nam!

Kokonaisuutena lihaton lokakuu meni osaltani ihan mukavasti, ja mieluusti jatkan uusien kasvisreseptien testailua. Petrattavaa jäi: joko olimme joka kerta liian nälkäisiä tai sitten valitsimme liian pienet annokset tai liian vähän proteiinia, mutta curry-settiä lukuunottamatta mahaa oli hankala saada täyteen... Täytyy siis jatkaa kokeiluja! :)