maanantai 30. syyskuuta 2013

Syysrakkaushattu

New Yorkin -reissulla Chelsea Marketin Anthropologie-liikkeestä tarttui mukaani aivan ihanan ihana syyshattu. Tämä päässäni olen keikuillut kaupungilla nyt viimeiset pari viikkoa, kun viimakin on ollut sopivan viileää. ;)

Ah, pure love! <3

Me and my hat <3

perjantai 27. syyskuuta 2013

Mystistä menoa

Blogi on hiljentynyt tällä viikolla hyvästä syystä. Kaikki illat ovat olleet täynnä menoa ja meininkiä, päivät kuluneet työnhaussa ja loppu liikenevä aika (niin missä välissä) on suorastaan kiitänyt viikonloppuisia kekkereitä valmistellessa.

Päätin jo kauan sitten, että pidän isot ja hienot kolmekymppiskekkerit, ja nyt on tullut tuon päätöksen toimeenpanon aika. Lauantaina on luvassa melkoista ilotulitusta (no ei sentään oikeasti!), kun tämä täti vaihtaa viihteelle viimeistä kertaa kakskymppisenä!

Tällä "kartalla" saattaa olla jonkinlainen rooli illan kulussa... ;)


Palataan viimeistään bileiden jälkimainingeissa! Mahtavaa viikonloppua muillekin!

torstai 19. syyskuuta 2013

Päivien viemää

Täällä vietän viimeisiä vuosilomapäiviä ennen palkanmaksun päättymistä. Lymyän peiton alla ja kuuntelen kattoon ropisevaa sadetta ja jyrisevää ukkosta.

Potentiaalisia uusia duunipaikkoja on ilmoitusten perusteella enemmän kuin uskalsin toivoakaan, mutta joku minua hidastaa. Hakemukset aloitan, mutta sitten ne jäävät kesken. Pelkään jo etukäteen, etten kuitenkaan saa paikkaa, joten miksi ylipäätään hakea. Pinossa on varmasti sataviisikymmentä minua parempaa ja pätevämpää hakijaa.

Huoh. Asennekorjauksen paikka.

Toisaalta olen antanut itselleni luvan näinä ensimmäisinä päivinä myös huokaista ja palautua melkoisen kuluttavasta ja rankasta työilmapiiristä. Nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ehkä en olekaan vielä valmis uusiin haasteisiin, vanhat murheet pitää ajaa ensin alta pois. Puhdistaa pää ja mieli.

Eiköhän se intokin sieltä kohta tule esiin. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Open House Helsinki ja Design Market

Kerrankin tämä blogi on ajan hermolla! Vietettiin eilen Miehen kanssa aivan mieletön Helsinki-päivä: pari huikeaa Open House Helsinki -kohdetta ja pikainen pyrähdys Kaapelitehtaan Design Marketilla.

Mies kävi muutama vuosi sitten Lontoon-työmatkansa ohessa tutustumassa Iso-Britannian ulkoministeriöön Open House -päivänä. Niinpä hän olikin innoissaan, kun sama konsepti rantautui tännekin. Edellisellä (ensimmäisellä?) kerralla visiitit jäivät kuitenkin välistä, mutta tänä vuonna olimme kärppinä liikkeellä ja tutustuimme avoimiin kohteisiin jopa etukäteen. Huikeimmat paikat, kuten insinöörin sydäntä lämmittävä metron valvomo ja Venäjän suurlähetystö, valitsivat vierailijat arvonnalla, joten ne jäivät pohdintojen ulkopuolelle, mutta muista olikin sitten melko vaikea vain muutamaa suosikkia valita. Ison arpomisen jälkeen valitsimme ensisijaiseksi vierailupaikaksemme Teurastamon, ja jos aikaa ja energiaa riittäisi, kävisimme vielä iltapäivästä Torikortteleiden kellareissa.

Saattoi olla, että maistelimme perjantai-iltana hieman kuplajuomaa ja valkoviiniä, mutta onnistuimme aamulla kuitenkin pysymään lähes aikataulussa. Olimme Teurastomon portilla hieman puoli kahdentoista jälkeen, kun kierros alkaisi tasalta. Nettisivujen mukaan 20 ensimmäistä jonottajaa pääsisi mukaan, ja saapuessamme porukkaa parveili portilla jo kutakuinkin tuon määrän verran. Mietimme siinä sitten, että päästäänköhän sitä koko visiitille vai ei. Hieman ennen tasaa opas ilmaantui paikalle, ja sanoi, että eiköhän tämä koko porukka mahdu, vaikka teitä hieman enemmän kuin 20 onkin (myöhemmin jengi laskettiin, ja kokonaismäärä oli 40).

Teurastomon alueen historia (ja osittain myös nykykäyttö) oli itseltäni hämärän peitossa, joten oli hurjan mielenkiintoista kuunnella asiantuntevaa selostusta ja tarinointia. Kyseessä on siis vanha (1930-luvulla rakennettu ja perustettu) Helsingin kaupungin teurastomo, johon mm. kaupunkilaiset saattoivat tuoda oman lehmänsä lahdattavaksi. Viimeiset teurastukset tuolla on tehty 1990-luvulla, ja nykyään alue on helsinkiläisen ruokakulttuurin elävöittämiskeskus ja tarjoaa toimitiloja useille pienyrityksille kukkamyymälöistä drinkkikoulutuksiin. Esimerkiksi piha-alueelle rakennettua grillipaikkaa saa kuka tahansa käyttää niin halutessaan, vain tuomalla omat hiilet ja ilmaantumalla paikalle. Helsingin kaupunki omistaa edelleen sekä maan että rakennukset, jotka ovat ulkokuoreltaan suojellut.

Kierroksen aikana kävimme mm. pakastamossa, joka siis edelleen on käytössä ja vuokraa varasto- ja pakkastiloja helsinkiläisille ravintoloille ja catering-yrityksille. Pakastamorakennus 50-luvulta alkaa olla elinkaarensa lopussa, joten uutta jo suunnitellaan. Vanhasta osa puretaan, osa liitetään uuteen rakennukseen. Uudesta pakastamosta tulee esimerkiksi lähiseuden asukkaille turvallisempi kuin nykyinen ammoniakkiperustainen viilentämö.





Pääsimme kiertämään aluetta myös maan alla, huoltotarkoituksiin rakennetuissa tunneleissa. On aina yhtä kiehtovaa päästä käymään paikoissa, jotka eivät normaalisti ole yleisölle avoimina. Vaikka tunnelit sinällään eivät mitään erikoista tarjonneetkaan (likaa ja vaikeita kulkuolosuhteita lukuunottamatta), on mielenkiintoista nähdä, miten paljon toimintoja maan alle voidaankaan kätkeä, ja miten oleellista sellaisten rakentaminen on (ja etenkin on aiemmin ollut).




Noin tunnin kiertelyn jälkeen olimme takaisin maan pinnalla. Suunitelmaamme kuului ruokailu Kellohallissa, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Kävimmekin siis siellä syömässä herkullisen lounaan (okei, siiderissä haudutettu lehtikaali ei aivan päässyt makuelämyspankkini kärkeen, mutta muuten safka oli oivallista) ja toipumassa aamun aktiiviteeteistä. Facebookia selaillessamme kiinnitimme huomiomme Kaapelitehtaan Design Marketiin, josta muutamakin kaverimme oli käynyt hankkimassa "vain ja ainoastaan ihan muutaman pakkopakkotarpeellisen tavaran", joten eikun auton nokka kohti Ruoholahtea.


Jengiä oli kuin pipoa ja suurin osa tuntui kantavan kainalossaan mattorullaa. Löysimmekin muutaman kojun, joista laadukkaita mattoja sai pilkkahintaan, joten eipä ihme että tekivät kauppansa. Meillä ei ollut sen suurempaa agendaa, kunhan haahuilimme ja tutkailimme. Mies sovitti yhtä aivan törkeän hyvännäköistä talvitakkia, mutta koska hintaa oli edelleen sen seitsemisen sataa, takki jäi rekkiin. Minulle taisi löytyä hopeinen kaulakoru syntymäpäivälahjaksi, mutta siitähän en siis mitään tiedä! ;)


Puoli neljän maissa olimme jo poistumassa, kun muistimme Torikorttelikierroksen alkavan neljältä. Hyppäsimme metroon ja suhautimme Kaisaniemeen. Kiseleffin talon aulassa odottikin aikamoinen läjä ihmisiä, nopealla arvauksella satakunta. Tälle kohteelle ei siis ollut asetettu vierailijoiden ylärajaa, mutta silti esittelijänä toiminut Torikortteleiden tuottaja oli liikuttavan yllättynyt ihmismassasta - hän oli odottanut paikalle saapuvan noin viisi ihmistä. :D

Olosuhteiden pakosta tarinointi jäi melko vähäiseksi, ja jokunen sisäpiha piti jättää välistä, mutta taas pääsimme kulkemaan kauppiastalojen alla kapeissa kellareissa ja tunneleissa! Jäätävässä jonossa toki, mutta kuitenkin! Mielenkiintoista historiaa, jota voisi opiskella enemmänkin. Tai ainakin käydä kaupunginmuseossa tutustumassa tarkemmin.




Tämäkin kierros kesti noin tunnin ja sen jälkeen olimme kyllä molemmat aivan valmista kauraa. Talsimme viimeisillä voimillamme Torrefazioneen kahville, porkkanakakulle ja korvapuustille, ja sieltä takaisin kotiin. Loppuilta menikin koomatessa sohvalla - rankkaa tämä design ja kulttuuri! :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

No mitäs sitten?

Tänään oli kummallinen päivä. Kerroin aamuilla muille työntekijöille, että lopetan ensi viikolla. Ottivat tiedon vastaan, kuten olettaa saattoi: voivottelivat hetken ja sitten jatkoivat omia hommiaan. Viikkopalaverissa tehtäviäni jaettiin eteenpäin muille (työmäärät rupesivat kuulostamaan melko suurilta, mutta hei, ei ole minun ongelmani enää). Lähdin kotiin melko pian neljän jälkeen, turha siellä sen pidempään on roikkua.

Verestin vanhoja muistoja: mitäs tässä työttömyydessä pitikään ottaa huomioon? Työvoimatoimistoa, työttömyyskassaa. Erilaisiin hakemuksiin tarvittavia liitteitä. Selailin avoimia työpaikkoja ympäri nettiä. Räpsyttelin silmiä kyynelien puskiessa läpi. Olen taas tässä pisteessä. Kolmatta kertaa sitten kevään 2010.

Sitten karkotin surkutteluajatukset ja päivitin CV:n. Ja ostin lipun Seitsemään veljekseen.

Ihan kohta balettitunnille, jonka jälkeen tapaamaan vanhoja, vanhoja tanssikavereita. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Asioiden tavasta järjestyä

Sitähän sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.

Tänään klo 15.50 toimitusjohtaja tulee työpyötäni eteen ja pyytää hetkeksi neukkariin. Alitajuisesti tiedän, mitä on tulossa, mutta kyllä se silti kirpaisee.

"Tällä hetkellä ainoa vaihtoehtomme on toistaiseksi voimassa oleva lomautus. Näillä näkymin emme voi myöskään luvata tilanteen muuttuvan ajan kuluessa."

Että näin. Ratkesi sitten sekin ongelma. Ensi viikon perjantaihin asti pitäisi töissä käydä kuin ei moksiskaan, ja sitten se lähes kaksivuotinen taipaaleeni tuossa firmassa on ohi. Jos pitää analysoida, niin oli tämä huonoista vaihtoehdoista varmaan vähiten huono - optimaalisinta olisi toki ollut lähteä itse suoraan uuteen paikkaan. Mutta aina ei voi valita.

Nyt, kun tuosta ilmoituksesta on jo tovi aikaa, ja olen käynyt tanssitunnillakin puhdistamassa mieleni, alkaa elämä voittaa. Uutta matoa koukkuun, toivotaan hyvää kalaonnea!

Veikkaan, että tänä yönä nukun paremmin kuin pitkään, pitkään aikaan.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Sadonkorjuuherkkuja

Mies kävi viime viikonloppuna äitinsä luona ja toi tuliaisiksi säkkikaupalla hänen kasvihuoneissaan ja puutarhapenkeissään kasvaneita todellisia lähiruokaherkkuja. Mehuja, hilloja, kesäkurpitsoja, kurkkuja, tomaatteja, perunoita, punajuuria, porkkanoita ja - sokerina pohjalla - oman pihan mehiläispesässä tuotettua hunajaa. Slurps!

Valmistimme näistä eräänä arki-iltana varsin maukkaan aterian, höystettynä lampaan sisäfileillä. Kuvan annoksesta vain salaatinlehdet ja lihat ovat kaupan antimia (uunijuurekset on siis pyöritelty öljyssä, yrteissä, suolassa, pippurissa ja siinä herkkuhunajassa ja kypsytetty parisataa-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia). Naaam...

Maistuis varmaan sullekin? ;)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Neuloosissa

Olen kaivanut naftaliinista käsityöharrastuksen. Tai se mikään harrastus ole ollut, mutta sellainen into niiden väkertämiseen. Tokihan kokeilin korivirkkausta ansiokkaasti jo viime kesänä ja jatkoin hyvällä mallilla tänäkin vuonna, mutta neuletöitä en ole oikeasti tehnyt todella, todella pitkään aikaan.

Paitsi alkuvuonna, kun tein supersöpölle kummipojalle ristiäislahjaksi peiton langoilla, jotka varta vasten kannoin Uudesta-Seelannista. On muuten melko pehmeää merinoa se. :)

Nyt tuntuu, että ystävät tuottavat jälkikasvua kuin liukuhihnalta (se on tämä ikä...). Lähipiiriin on tuloillaan muutaman viikon - kuukauden aikajänteellä ainakin kolme vaavia. Ja aiemmin tänä vuonna niitä beebiksiä on tullut Facebookin perusteella niin monia, että laskuista on tiputtu jo varmaan maaliskuussa. Onneksi siis kannoin vauvamerinoa useamman kerällisen. ;)

Nämä syksyn mittaan syntyvät bebet saavat toivottavasti jokainen jonkun pienen pehmeän paketin tervetulolahjakseen. Toivon myös vauvojen vanhempien arvostavan näitä hieman muotopuolia, mutta sitäkin suuremmalla hartaudella tehtyjä viritelmiä enemmän kuin kaupan rekiltä summamutikassa valittua tusinabodya. Ainakin niiden tekeminen on varsin rauhoittavaa!

Olisipa vain enemmän aikaa iltaisin, niin saisi jotain valmiiksikin ennen kesää...

Maailman pehmeintä vaavilankaa <3

Jee perjantai! Nyt viikonloppuna on muuten luvassa kahden tällaisen möhömahan treffailua kuvankauniissa saaristomaisemissa! :D

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Concrete jungle - Unelmien Manhattan

Oijoi, kyllä kelpasi viikko betoniviidakossa! Shopattiin, shopattiin, käveltiin ja shopattiin vielä vähän lisää. Tehokkaasti käytin varmaan koko lomarahapussin, mutta onpahan nyt uusittu vaatekaapin sisältö syksyä varten. :)

Alla ilotulitusta kuvien muodossa, tarkennuksia saa kysyä! Hotelliamme (The Muse Hotel) voin suositella, jos tykkää turisti-New Yorkin ytimestä, Times Squaresta. MoMAssa kannattaa käydä ja katukojusta ostaa pikkurahalla maailman parhaita bageleita. Fifth Avenuella pääsee tehokkaasti höyläämään luottokorttia, ja alennusliput saman illan musikaaliesityksiin saa kätevimmin South Street Seaportin TKTS-kojusta Times Squaren sijaan.

Central Parkissa on mahdollista lenkkeillä ruuhkassa :). Metro on näppärä kulkuväline etelä-pohjoissuunnassa ja myös Brooklynissa on kiva käydä (vaikka meiltä se jäikin väliin armottoman shoppailun viedessä niiiiin paljon aikaa). Lentomatkalla takaisin voi törmätä US Openista tippuneeseen tennisässään (en kuitenkaan paparazzanut Jarkkoa) :D. Niin, ja parhaimmat kuvat Vapauden patsaasta saa ilmaiselta Staten Islandin lautalta.

Here goes (näitä on nyt aika monta, tosin kaikkiaan kuvia on yli 400..).

Ensimmäistä iltaa:






Sex and the City -tourilla:






WTC siten lähistöllä:





Kulttuuripäivää:




Teatterilippuja ja turreilua:








Etukäteisiä synttärijuhlallisuuksia:






High Line ja Chelsea Market:








Telkusta tuttujen kotikulmilla:



Central Park:





PS. Note to self: opettele ottamaan suoria kuvia... Menisi vähän vähemmän aikaa tähän kuvankäsittelyyn, kun ei tarttis jokaista kuvaa suoristaa. Paitsi että edelleen osa näyttää ihan tiltanneilta.. Ehkä mun pää vaan on vino :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...