Go west!

...and midwest, and south and east...

Tahtoo siis sanoa, että alkuvuodesta pyöritelty idea eeppisestä Jenkkimatkasta toteutuu! Heinäkuussa nousee Finskin kone kohti New Yorkia, ja siitä alkaa sellainen reilu kolmeviikkoinen seikkailu, että tietää taas matkanneensa, kun kotiin palataan. :)

Meille uutena (ja pääasiallisena) kohteena reitillä on Amerikan luoteisnurkka, eli ainakin Washingtonin ja toivottavasti myös Oregonin osavaltioiden upeat luontokohteet odottavat. Siitä tuleekin varmasti huisia! Suunnitelmia pitäisi jo alkaa pyöritellä, ettei käy köpelösti ja joku must see -kohde tipahda vahingossa listoilta.

Loput lomasta vietetään "tutuissa" ympyröissä: Chicagossa, Floridassa ja New Yorkissa. Kova on luotto siihen, että näissäkin paikoissa pääsemme näkemään ja kokemaan uusia asioita. Mutta varsinkin Floridan osuudelle tällaisen tarve on minimaalinen - siellä ajatuksena on lähinnä nauttia kuumasta ja kosteasta tropiikin kesästä. :)

Alla muutamia kuvia näistä kyseisistä paikoista, aiemmilta reissuilta vuosien varrelta (laatu vaihtelevaa).

New York, 2008 & 2013

Chicago, 2010 & 2011

Florida, 2007 & 2010 & 2013

Matkakuume alkaa olla (taas) vaarallisen korkealla...

Vuorirakkautta

On itse asiassa melko hämmentävää, että minä korkeanpaikankammoinen rakastan vuoria. Talviurheilukisoja katsoessa huokailen aina ääneen upeita maisemaottoja ja yläilmoista otetut vuoristokuvat saavat sydämeni pamppailemaan (muustakin kuin kauhusta). Siksi onkin harmillista, että edellisistä omista vuorikokemuksista on jo melko kauan aikaa.

Onneksi tämä asia korjaantuu ensi viikolla, kun hiihtolomamatkamme suuntautuu patonginpurijoiden suosikkilomakohteeseen, Ranskan Chamonix'n kylään. Odotettavissa niin hengästyttäviä maisemia kuin alamäkiäkin - viidessä laskupäivässä saa varmasti tämän kropan pahasti hapotettua!

Tässä matkaa odotellessa kaivelin arkistoja, ja jään nyt haaveilemaan uusista vuorikuvista. :)

(Nämä kuvat satunnaisilla mukana kulkeneilla kännyköillä ja kameroilla.)

Monterosa, Italia, (ja/tai Zinal, Sveitsi) 2008

Montafon, Itävalta, 2010

Pitztal, Itävalta, 2011

Laax ja/tai Disentis, Sveitsi, 2012

Zillertal, Itävalta, 2011 ja 2013

Mahdollisesti kasvava alppikuume jää täysin lukijan omalle vastuulle! ;)

Kevättalvinen Kööpenhamina ja kruununjalokivet

Kööpenhamina 13.-14.2.2014

Kööpenhamina on viime päivinä ollut uutisissa surullisten tapahtumien vuoksi, mutta ehkä juuri siksi tämäkin postaus pääsee nyt eetteriin. Ja Lauran matkapostauksien ajoituksesta kertovan tekstin kannustamana, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Melko lailla vuosi sitten koneen nokka nousi kohti Tanskan pääkaupunkia, jossa Mies oli työn puolesta sijoitettuna.

Matkani alkoi torstaiaamuna, ja olimme sopineet aamukahvitreffit Miehen työmatkan varrelle hauskaan kahvilaan.

Kahvilasta jatkoin ohjeistuksen ja metrokortin kera Miehen asunnolle, jossa kirjoittelin muutaman työhakemuksen ja taisin vähän päikkäröidäkin. lllan vietimme yhdessä sen suuremmin tekemättä mitään. Oli melkoisen mukavaa olla toisen vieressä pitkästä aikaa. :)

Perjantainen ystävänpäivä valkeni harmahtavana, mutta iltapäivästä auringon lempeät säteet jopa vähän lämmittivät, kun käyskentelin kaupungilla odotellen Miehen työpäivän päättymistä. Suurimman osan ajastani käytin Rosenborgin linnassa, ihaillen historiallisia hallintosaleja ja tietysti kruununjalokiviä. Linnassa kuului ilmainen wifi, ja opasläpyskän sijaan heillä oli käytössään näppärä interaktiivinen mobiilisivusto, jonka avulla selvisi monta mielenkiintoista pikkuseikkaa.

Linnakierroksen jälkeen nappasin latten puistikon toiselta laidalta supersöpöstä pienestä kuppilasta ja suuntasin etsimään smörrebröd-lounasta. Herkullinen leipä löytyi "Linnakellarista", joka on tarjoillut näitä perinteisiä tanskalaisannoksia jo reilut 200 vuotta. Nams!

Kulutin lounaskalorit Strögetin ostoskadulla, vaikka eniten kyllä ostelin silmilläni. Pian Mieskin vapautui työvelvoitteistaan ja suuntasimme takaisin "kotiin". Illaksi Mies oli varannut jo hyvissä ajoin pöydän huikealta kuulostavasta afrikkalaisravintolasta, mutta juuri lähdön kynnyksellä hän sai soiton, että ravintolassa oli aamupäivällä tapahtunut vesivahinko eikä tilaa ollut saatu illaksi takaisin kuntoon.

Huh. Siinä sitä oltiin, perjantai-iltana, Ystävänpäivänä, puoli seitsemän aikaan ilman ravintolaa! Onneksi soittokierros muutamaan varavaihtoehtoon kannatti, ja saimme pöydän "Oletteko täällä vartin päästä" -tyylillä erittäin hyväksi osoittautuneesta italialaisesta. Kun vielä korkkasimme House of Cardsin kakkoskauden, saatiin tällekin päivälle onnellinen loppu. :)