Auts!

Hannele MRSL-blogin takaa sai minut ajattelemaan kysyessään, "Odotatko sinäkin aina vain seuraavaa lomaa?". Pointtina tekstissä oli, että jos työ aiheuttaa vain katkeruutta ja ankeaa oloa, olisi syytä tehdä jotain muuttaakseen asioita eikä jäädä lantaan rypemään. Pätee toki muihinkin tekijöihin kuin työhön.

Tunsin pienen piston nilkassani, kun täälläkin tuo marmatusosasto on ollut melko painavassa roolissa, ja lähtökohtaisesti nimenomaan ankean duunitilanteen takia. Oltuani kesäloman jälkeen neljää päivää töissä itkin itseni uneen työpaikan ankeuttajien takia. Myönnän olevani kateellinen kaikille, jotka pitävät työstään edes muutamana päivänä viikossa.

Mutta! Ja tähän tulee se tärkeä mutta ;). Ryven kyllä lannassa, koska johonkin se kaikki paha olo pakko purkaa, mutta yritän myös tehdä asialle jotain. Tällä sivulauseella oikeutan siis ulinani. Uutena vuotena päätin keskittyä enemmän niihin mukaviin puoliin elämässäni. Joita siis on paljonkin! On vaan syvästi synkkää, kun suurin osa päivästä menee ankeissa oloissa.

Ja sitä paitsi! Yritän muokata työtäni parempaan suuntaan, mutta toisia ihmisiähän minä en voi muuttaa. Matoja on koukuissa ja sitä rataa. Fakta kuitenkin on, että lähteä en voi ilman uutta hommaa, koska asuntolaina ei maksa itse itseään takaisin, ja vielä ei olla siinä pisteessä, että koko muu elämä pitäisi laittaa remppaan tyhmän työn takia. Teen siis työn ulkopuolisesta elämästä mahdollisimman mukavaa harrastusten avulla: ihana moderni jatkui taas viime viikolla ja uskalsinpa tosiaan palata myös balettitangon juurelle. Ja muutaman viikon kuluttua astun takaisin koulutielle, virkistämään ruostunutta ranskaani. Oma tärkeä osansa on tietysti ystävillä, niin niillä pitkäaikaisilla luottopilareilla kuin teillä mahtavilla bloginaisillakin, joilta aina saa tukea, kun horjuttaa.

Joten, it's not all bad, kuten Lontoossa sanottaisiin! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :).

Kesäkaupungit Porvoo ja Hanko

Ei blogia ilman kesäretkiä Suomen kesäkaupunkien kärkikaksikkoon, Porvooseen ja Hankoon. Minäkin pääsin lomallani käymään molemmissa näissä, jopa ensimmäistä kertaa. Kyllä, olin Porvoossakin turistimielessä vasta ensimmäistä kertaa, vaikka joissain muissa merkeissä siellä onkin tullut pikaisesti aiemmin piipahdettua. Ja tosiaan Hankokin oli vain näkynyt kavereideni FB-statuksissa, lähinnä Regatan aikaan. :) Olikin siis aika korjata tämä aukko sivistykessä!

Porvoossa kävin äitini ja veljeni kihlatun kanssa päivänä, joka valkeni Stadissa hyvinkin synkkänä, mutta onneksemme sadepilvet kiersivät kohteemme säädyllisen välimatkan päästä. Jokunen kevyt tippa taisi niskaan tulla, mutta iltapäivää kohti aurinkokin näyttäytyi ja pitkähihainen paita kävi kuumaksi. Kiersimme kunnon turistien tavoin vanhan keskustan ja söimme herkulliset lounassalaatit jokirannassa. Tuliaisiksi raahasin miljoona pakettia serviettejä, suloisen teepurkin, uuden kylppärituoksun (siis sellaisen, mihin tökätään niitä tikkuja pystyyn) ja suklaata. Päivä oli varsin hauska pilvisyydestä huolimatta ja floridalaiselle sister-in-law-to-be:lle varmasti mieluisa.

Söpöt ulkokalusteet.

Kirkonmäkeä.

Hehkeä matkaseurani: sister-in-law-to-be & maman.

Kirkossa.

On siellä joki.

Omnom, salmiakki-valkosuklaalevy tarttui täältä mukaan.

Söpöjä taloja karkkiväreissä.

Lounasaikaan aurinkokin jo porotti.

Maut kohdillaan, nams!

Hankoon lähdimme sitten Miehen kanssa melko lailla ex-tempore elokuun ensimmäisenä lauantaina. Tuli olo, että vielä voisi hyvin tehdä jotain kivaa, kun lomaakin on reilusti jäljellä, ja lähialueet pursuavat kivoja päiväretkikohteita. Kumpikaan ei ollut käynyt Hangossa aikaisemmin, joten se valikoitui lopulta helposti määränpääksemme. Pääsimme liikkeelle tuttuun tyyliimme "heti aamusta", joten retkipäivämme painottui kevyesti sinne iltapäivän ja alkuillan puolelle. Mutta mikäs siinä, Hanko-kokemus herkkulounaineen ja biitsillä loikoiluineen oli erittäin onnistunut niinkin!

Sanoisin, että kelit kohdillaan.

Ei oltu ainoat liikkeellä!

Kuhinaa.

Kamerakin oli sitä mieltä, että maisema voitti roséen,
mutta koska pinkki shampanja ei ole koskaan huono saati väärä valinta, niin maisema oli siis varsin ässä sekin!

Hangon Makaronitehtaan herkut, naminams.

Täällä on varmasti kiva bilettää elokuun pimenevissä, lämpimissä illoissa.

Pikkukojukauppoja.

Suomen Monaco? Jotain pokerimeininkiä tuolla oli meneillään.

Haistatko meren?

Pääasiallinen määränpäämme: Kasinonranta.

Legendaarinen uimakoppi!

Nämähän jo nähtiin, mutta silti. Varpaat biitsillä!

Släbärit luonneroolissaan.

Pahoittelut hennosta sisällöstä ja älyttömästä kuvatulvasta! :)

Totaalisen lomalla

Olipahan loma! Aivan mahtava, upea, täydellinen. En enää koskaan suostu lyhyempään kuin neljän viikon kesälomaan, kyllä oli luksusta!

Varpaat näkivät vähän kaikenlaista:

Merikarvian villasukkalämpötilat.

Nizzan kivisen biitsin.

Nizzan hotellin altaan.

Hangon hiekat.

Ja muutama rantamaisemakin ikuistui:

Cannes ja Välimeri.

Nuuksio ja Hynkänlampi.

Arkeen paluu oli sitten toki karuakin karumpi. Duuni ei ollut taianomaisesti muuttunut unelmien hommakseni loman aikana, mutta nyt en halua siitä valittaa. Kaipa näillä asioilla on tapana ratketa, tavalla tai toisella. Toivossa on hyvä elää!

Ekan arkipäivän kruununa unohdin avaimet kotiin lähtiessäni tanssitunnille ja Mieshän oli illan kiipeilemässä. Puhelin repussa. Istuin sitten puolitoista tuntia rapussa kivikovilla portailla ja annoin hien kuivua :D. Kaikin puolin maanantai!

PS. Tänään kävin testaamassa, onko 15 vuotta tarpeeksi pitkä aika lapsuuden traumoille parantua. Tämän syksyn uusi harrastus nro 1: balettitunnit! (Vastaus: menen jatkossakin!)

Siniselle rannikolle!

Hoplaa, kohta mennään! Perinteisen lähtöskumpan voimin on myös jo varattu ravintola illaksi Nizzan vanhasta kaupungista, sujuvalla ranskalla totta kai! :D Lomalomaloma!

Lomalla lomps!

Tämä täti on vihdoin ansaitulla kesälomalla! Tällä hetkellä sokerimuruisin huulin Pyynikin näkötornin kahvilassa, kohta Merikarvialla ja sitten Mikkelissä. Yllättäen myös blogi pitää pientä paussia (mikä sinällään ei kyllä ole mikään poikkeustila..)

Palataan loppuviikosta!

Valittaminen kannattaa aina

Äitini on mestari reklamoimaan ja vaatimaan odottamaansa laatua. Itse olen mitä suurin nysvä, ja tyydyn ikävissä tilanteissa hyväksymään tappioni ja poistun luimistellen paikalta. Oli kyseessä sitten liikaa laskutettu tai viallinen tuote/palvelu, huono tai epäoikeudenmukainen kohtelu tms. Minä annan periksi, äitini vaatii oikeuksiaan. Hänen tekemänsä reklamaatiot on kuitenkin yleensä otettu ammattimaisesti vastaan ja olemmekin saanet yhtä jos toista yllätyspakettia hyvityksenä. Silti koen valittamisen äärimmäisen vaivaannuttavana.

Paitsi että. Muutos on saattanut tapahtua. Liittyneekö sitten ikäkriisiin, mutta koen yhä enemmän tarvetta saada juuri sitä mitä on luvattu, enkä jotain sinne päin. Todisteeksi tästä minussa tapahtuneesta muutoksesta tarjoilen seuraavan tarinan:

Ostin mainonnan uhrina paketillisen Daim-keksejä juhannusta varten. (Itse keksit eivät sitten olletkaan kovin hyviä. Kaipaan edelleen Domino-cookieseja, ne olivat taivaallisia! Saakohan niitä enää mistään?) Avasin paketin ja kas kummaa, aivan kuin yhdestä keksistä olisi jo haukattu palanen! Minä siinä jo miettimään, että mikä hiiri pakettiin on pesiytynyt, ja tutkailin käärettä sillä silmällä... Satuin huomaamaan numeron, johon saisi soittaa, jos tuote osoittautuisi vialliseksi tai siitä olisi jotain muuta palautetta antaa.

Yyh, keksistäni puuttuu palanen!

Kännykkä esiin ja ei kun soittamaan. Numerosta vastasi hyvin ystävällinen naisihminen, jolle esitin huoleni haukatusta keksistä. Hän oli ymmärtäväinen, mutta valaisi minua, että kukaan ei keksiä ole päässyt etukäteen maistamaan, vaan että todennäköisimmin kyseessä on tuotantokoneen "purema", eli keksi on pakkauslinjastolla joutunut koneen hampaisiin. Hän pyysi minua luettelemaan pakkausmerkinnät, jotta voisi laittaa tehtaalle palautetta, ja kysyi yhteystietojani hyvitystä varten. No kyllähän minulle hyvitykset kelpaisivat, ja annoin osoitteeni.

Viikko sitten torstaina sain postissa ilmoituksen saapuneesta lähetyksestä, ja perjantaina töiden jälkeen kipaisin hakemaan paketin. Kuoresta paljastuivat nämä herkut:

Omnom, suklaavarastoni pullistelee jo liitoksistaan!

Kyllä vaan kannattaa valittaa! ;)

Virkkuukoukun paluu

Loma lähestyy! Enää pitäisi muutama päivä jaksaa pakertaa, mutta sitten saakin viskata työstressin naftaliiniin kuukaudeksi! Taisin kaikista epäilyistäni huolimatta onnistua siinä kuuluisassa tavoitteessani, josta jo viime kesänä avauduin.. :D

Aasinsiltana lomaan liittyen: meillä on tiedossa jonkin verran kotimaanmatkailua, koska olemme kutsuneet itsemme kyläilemään muutamien ystäviemme mökeille. Ja mikäs sen mukavampaa mökkipuuhastelua kuin käsityöt. Niinpä viime viikolla lomafiilistä kasvatellessa kavoin sieltä samasta naftaliinista, jonne nämä duuniasiat tungetaan, (melkein) vuoden verran mehustuneet kuteet ja virkkuukoukun, ja verestin taitojani. Helppohan nyt oli virkata menemään, nettiohjevideoiden avulla ja kun vyyhtikin oli saatu keräksi, kiitos anopin. ;) Taustalla taisi joku pelata tennistä koko saman ajan...

Täytyy sanoa, että melko tyytyväinen olen lopputulokseen! Näitä sitten enää muutama lisää ;)

Vaihekuva, muutenhan voitte luulla, etten tätä itse edes tehnyt ;)

Tadaa! Melko hieno, vaikka itse sanonkin :)

Tästä voi päätellä jotain siitä lisätarpeesta. Hienosti osasin asetella kopan saumapuoli kameraan ;)

(Terkkuja vaan muuten maailman huonoimmalta bloggarilta: sekä puhelimen (aka kameran) että läppärin tallennustilat ovat viime aikoina paukkuneet yli kapasiteettinsa, joten kuvien ottaminen ja käsittely on ollut hankalahkoa. Nyt on asiat ratkaisu siten, että puhelimesta on poistettu kaikki turha, eli musa (koska en oikeasti ikinä kuuntele musaa, ja silloin harvoin toimii Spotify) ja läppärin tilalle on hankittu uusi, tosin se on vielä matkalla kotiin. Hups. Yritän parantaa tapani, katsotaan mitä siitäkin tulee...)