Yo-todistuksen Laudaturin saksantaitoni ovat jo hieman keränneet pölyä päälleen, mutta puolivahingossa kotiutettujen Saksan-lentolippujen takia sitä pääseekin aivan kohta treenaamaan!
Otsikko vähän huijaa, sillä ennen Berliiniä käymme viettämässä viikonloppua Mannheimissa, jonne ystäväperheemme muutti keväällä. Olen melkoisen innoissani, sillä en ole oikeasti käynyt Saksassa aikaisemmin. En laske visiiteiksi lentokenttäpysähdyksiä tai vuonna kivi ja kypärä tehtyä bussimatkaa, kun alppilomalentomme ei voinutkaan laskeutua Innsbruckiin, vaan jäi (ehkä) Müncheniin, josta sitten huristelimme perille Söldeniin.
Berliinihän on ollut nyt niin pitkään trendikäs matkakohde, että saimme jo ison läjän tekemisvinkkejä FB:n kautta, mutta lisää ei ole koskaan pahitteeksi. Etenkin saa vinkata hyvistä ravintoloista, sillä mehän tykkäämme syödä :).
Kaikesta muustakin saa tietysti vihjata, majoitus tosin on jo varattu, huikealta vaikuttavasta Circus-hotellista!
Vain viikon mittaisesta kesälomastani otetaan siis kaikki irti, toiveissa olisi himpun lämpimämpää keliä kuin tämä kotoinen +12 astetta. Lähtö reilun kahden viikon päästä!
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
torstai 19. kesäkuuta 2014
365: viikko 21
Jatketaanpas keväisillä kuvilla!
Seuraavalla viikolla alkoikin sitten virallinen kesä!
Reaaliajassa tänään alkaa juhannus ja todennäköisesti erittäin eeppinen mökkiviikonloppu Järvi-Suomessa laadukkaassa rouvaseurassa, höystettynä pienellä kummipoikasella!
Ma 19.5. Toisen hääpäivän kunniaksi kuvassa sulhanen, morsian ja bestman.
Ti 20.5. Sade yllätti, mutta tarjosi mitä kauneimman kaaren.
Ke 21.5. Jalat valmiina tanssiesitykseen.
To 22.5. Jalat valmiina juoksulenkille.
Pe 23.5. Toista kertaa ikinä fillarilla töihin!
La 24.5. Vapaaehtoisena toimitsijana agility-kisoissa. Lisää kuvaan vain koirat.
Su 25.5. Helteinen kymppi tuli hölkättyä. Hyvä minä!
Seuraavalla viikolla alkoikin sitten virallinen kesä!
Reaaliajassa tänään alkaa juhannus ja todennäköisesti erittäin eeppinen mökkiviikonloppu Järvi-Suomessa laadukkaassa rouvaseurassa, höystettynä pienellä kummipoikasella!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Tervetuloa elämäni matkalle!
Noin. Pohdinnat blogin tulevaisuuden suunnasta konkretisoituvat tämän illan puhteina vaihtuneena nimenä ja ulkoasuna.
Koska pieni kornius on vain soveliasta, täällä seikkaillaan jatkossa "Elämäni matkalla". Ah, miten monitulkintainen nimi!
Juttua pukkaa jo tehdyistä matkoista maailman laidoille, haaveista ja suunnitelmista. Siinä sivussa toki valokuvaprojekti jatkuu ja voihan se olla, että niitä satunnaisia koti-kokkailu-akselin juttujakin jonkin verran väleihin tipahtelee.
Hoplaa, tästä se (taas) lähtee! :)
Koska pieni kornius on vain soveliasta, täällä seikkaillaan jatkossa "Elämäni matkalla". Ah, miten monitulkintainen nimi!
Juttua pukkaa jo tehdyistä matkoista maailman laidoille, haaveista ja suunnitelmista. Siinä sivussa toki valokuvaprojekti jatkuu ja voihan se olla, että niitä satunnaisia koti-kokkailu-akselin juttujakin jonkin verran väleihin tipahtelee.
Hoplaa, tästä se (taas) lähtee! :)
365: viikko 20
Epätoivoinen yritys ottaa aikaa kiinni alkaa nyt!
Ma 12.5. Tanskalaiset tuliaisteet saattoivat rikkoa teenostokieltoa vain hieman..
Ti 13.5. Päivän posti nostatti paniikin melkoisen korkeisiin lukemiin.
Ke 14.5. Varma kesän merkki: katutyöt!
To 15.5. Pioneita hääpäiväviikonlopuksi.
Pe 16.5. Robbie toi tunnelmaa perjantai-iltaan.
La 17.5. Hääpäiväillallisen yrtit ravintola Nokan edessä.
Su 18.5. Neljävuotiasta kummipoikaa juhlittiin superkauniissa kesäsäässä.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Suunta hukassa
Hmm. Pieni blogini on ollut olemassa kahden vuoden ajan. Kun selailen vanhoja kirjoituksia, ei sitä kuuluisaa punaista lankaa tahdo oikein löytyä. Tällä hetkellä tägipilven johtopaikoilla komeilevat tunnisteet arki, koti, valokuvaus, 365 ja reissut.
Arki
No sitähän se on. Sotkuinen kämppä, satunnaisia ravintoarvoiltaan kyseenalaisia ruokailuhetkiä, pyykkivuoret. Vielä kesäkuun ajan myös melkoisen yksinäistä. Vaikeaa on keksiä tikusta asiaa.
Koti
Mennee pitkälti käsi kädessä tuon edellisen kohdan kanssa. Rahapussi, saatikka neliöt, eivät kannusta jatkuvaan sisustuksen uusimiseen. Parveketta tai pihaa ei ole. Ikkunasta ei näy mieleenpainuvia maisemia. Tyhjänä kolisee.
Valokuvaus
Tässä painitaan sellaisessa höyhensarjassa, ettei paremmasta väliä. Taidot vastaavat lähinnä taaperotasoa, vaikka intoa olisikin oppia lisää. Mutta onko toisen oppimisen seuraaminen millään tasolla kiinnostavaa?
365
Vahvasti liittyy valokuvaukseen. Tämä projekti on kyllä ollut tekemisensä arvoinen, vaikka kuvien taso onkin heitellyt laidasta laitaan. Tällä hetkellä myös vahvasti ainoa asia, joka enää tätä blogia sisällöllisesti pystyssä pitää.
Reissut
Tämä on eräänlainen villikortti. Salakavalasti se on hiipinyt kärkikastiin, vaikka mitenkään säännöllisesti reissupostailuja ei ole ollut. Matkustaminen onkin minulle (ja toki Miehellekin) mieluista puuhaa, ja kyllähän me joka vuosi johonkin pois kotoota suuntaamme, useitakin kertoja.
Toinen hmm. Matkoja kuvineen olisi bufferissa reilusti. Matkapäiväkirjakertomuksia ei kyllä määräänsä enempää etenkään vuosien takaisista reissuista jaksa kirjoittaa (puhumattkaan lukemisesta!), mutta olisko tässä silti pienen pieni mahdollisuus puhaltaa elinvoimaa tälle kuitenkin niin kivalle harrastukselle?
Vieläkö blogosfäärissä on tilaa yhdelle matkablogille?
Arki
No sitähän se on. Sotkuinen kämppä, satunnaisia ravintoarvoiltaan kyseenalaisia ruokailuhetkiä, pyykkivuoret. Vielä kesäkuun ajan myös melkoisen yksinäistä. Vaikeaa on keksiä tikusta asiaa.
Koti
Mennee pitkälti käsi kädessä tuon edellisen kohdan kanssa. Rahapussi, saatikka neliöt, eivät kannusta jatkuvaan sisustuksen uusimiseen. Parveketta tai pihaa ei ole. Ikkunasta ei näy mieleenpainuvia maisemia. Tyhjänä kolisee.
Valokuvaus
Tässä painitaan sellaisessa höyhensarjassa, ettei paremmasta väliä. Taidot vastaavat lähinnä taaperotasoa, vaikka intoa olisikin oppia lisää. Mutta onko toisen oppimisen seuraaminen millään tasolla kiinnostavaa?
365
Vahvasti liittyy valokuvaukseen. Tämä projekti on kyllä ollut tekemisensä arvoinen, vaikka kuvien taso onkin heitellyt laidasta laitaan. Tällä hetkellä myös vahvasti ainoa asia, joka enää tätä blogia sisällöllisesti pystyssä pitää.
Reissut
Tämä on eräänlainen villikortti. Salakavalasti se on hiipinyt kärkikastiin, vaikka mitenkään säännöllisesti reissupostailuja ei ole ollut. Matkustaminen onkin minulle (ja toki Miehellekin) mieluista puuhaa, ja kyllähän me joka vuosi johonkin pois kotoota suuntaamme, useitakin kertoja.
Toinen hmm. Matkoja kuvineen olisi bufferissa reilusti. Matkapäiväkirjakertomuksia ei kyllä määräänsä enempää etenkään vuosien takaisista reissuista jaksa kirjoittaa (puhumattkaan lukemisesta!), mutta olisko tässä silti pienen pieni mahdollisuus puhaltaa elinvoimaa tälle kuitenkin niin kivalle harrastukselle?
Vieläkö blogosfäärissä on tilaa yhdelle matkablogille?
lauantai 31. toukokuuta 2014
7-10 kilometriä
Viikko melkein meni toipuessa (no oikeasti olin pelikuntoinen noin keskiviikkona).
Viime sunnuntain Naisten kympistä tuntuu olevan jo ikuisuus, kääntyihän vuodenaikakin lähes ympäri helteistä räntäsateeseen. Kun alkutalvesta ilmoittauduin tähän juoksutapahtumaan, ajattelin pääseväni maaliin sellaisessa reilun tunnin ajassa, ehtisinhän juosta säännöllisesti koko kevään.
No, sitten tanssiryhmäni esitys valittiin valtakunnalliseen koreografiakatselmukseen, mikä tarkoitti ylimääräisiä treenejä. Seuraavaksi sairastuin järkyttävään flunssaan, joka tuntui jatkuvan ikuisesti. Kolmas hyvä uutinen oli uudet työkuviot. Lopullinen niitti oli siitepölykausi, joka (ensimmäistä kertaa minulla koskaan) aiheutti helmikuisen flunssanuhan jatkumisen pitkälle huhtikuuhun lähes katkeamatta. Näistä kaikista seikoista johtuen pääsin treenilenkille 12 kertaa, kun mukaan lasketaan myös viime vuoden puolella juostut viisi lenkkiä. Pisin juostu matkani oli n. 6,5 kilometriä.
H-hetken lähestyessä oli siis melko selvää, että reilun tunnin ajasta olisi ihan turha haaveilla. Soppaa tuli kaunistamaan vielä ihana helle, joten päätös mennä virran mukana oli helppo tehdä. En ottaisi paineita ajasta, ja kävelisin aina, kun siltä tuntuisi. Torstaina juostu "viimeistelytreeni" (kuolen nauruun) antoi odottaa sellaista puolentoistatunnin megasuoritusta.
Sunnuntaina jännitti. Olin aivan pasmat sekaisin, mitä tarvitsisin mukaan ja mitä pukisin päälle ja monelta pitäisi lähteä ja mitähän vielä. Lopulta olin kisapaikalla vähän puolen päivän jälkeen, löysin kaverini sieltä tuhansien pinkkipaitaisten joukoista ja yhtäkkiä pitikin jo lähteä.
Alku oli karmeaa. Sykkeet oli jännityksestä tapissa jo hyvissä ajoin ennen lähtöviivan ylitystä, joten reitin alun lämmittelymäet olikin sitten aikamoista myrkkyä. Päätös "kävellä aina kun siltä tuntuu" lensi romukoppaan, koska eihän sitä nyt heti voi luovuttaa. Just. Luovuttamisen sijaan ajoin itseni piippuun. :D
Ensimmäisen vesipisteen jälkeen (n. 3 kilsaa) alkoi olla selvää, että yhtään mäkeä en enää juokse, ja niinpä ne Linnunlaulun radanvarren kapeat ja jyrkät mäet mentiin suosiolla tallustellen. Onneksi väkeä oli paljon, ja muutkin vaihtoivat tyyliä lennossa, joten mikään luuseriolo ei tullut missään vaiheessa.
Kilometrikyltit vilisivät silmissä (jossain vaiheessa myös kaikki muukin vilisi..), ja yhtäkkiä oltiinkin jo toisella juomapisteellä, noin kuudessa kilometrissä. Vettä suuhun ja päähän ja eikun eteenpäin. Yllätyksekseni seitsemän kilsan kohdalla jotain loksahti - tämän pidempää matkaa en ole koskaan lenkkeillyt, kävellen tai juosten, joten nyt ei ole kuin voitettavaa. Kroppa tuntui tottuneen kuumuuteen ja askel vei eteenpäin. Vauhti ei tosiaan ollut päätä huimaavaa, ja sykkeetkin vähän turhan korkeat, mutta pahalta ei enää tuntunut. Kun reittikin vaihtui enemmän laskevaksi kuin nousevaksi, niin mikäs siinä oli rullailla. Paras osa koko matkaa.
Jäähallin kohdalla fiilis oli jo melko korkealla, ja loppusuora vasta siisti olikin! Kun maalikaari ilmestyi näkyviin, löytyi jostain vielä se viimeinen puristus. Maalissa olo oli lähes yhtä euforinen kuin viime kesänä Tahkon MTB:n jälkeen. I freaking did it. Juoksin 10 kilometriä, miinus ne muutamat kävellyt sadat metrit. Aika oli sen reilut puolitoista tuntia, mutta who cares. Voitin itseni, ja se on tärkeintä.
Milles kympille sitä seuraavaksi ilmoittautuisi? :D
(Sunnuntain kruunasi vielä tanssikoulun kevätesitys, jonne mentiin ns. samoilla jaloilla. Maanantaina kävely oli vielä suht helppoa, mutta tiistaina aivan tuskaa. Keskiviikkona jo tosiaan helpotti.)
Viime sunnuntain Naisten kympistä tuntuu olevan jo ikuisuus, kääntyihän vuodenaikakin lähes ympäri helteistä räntäsateeseen. Kun alkutalvesta ilmoittauduin tähän juoksutapahtumaan, ajattelin pääseväni maaliin sellaisessa reilun tunnin ajassa, ehtisinhän juosta säännöllisesti koko kevään.
No, sitten tanssiryhmäni esitys valittiin valtakunnalliseen koreografiakatselmukseen, mikä tarkoitti ylimääräisiä treenejä. Seuraavaksi sairastuin järkyttävään flunssaan, joka tuntui jatkuvan ikuisesti. Kolmas hyvä uutinen oli uudet työkuviot. Lopullinen niitti oli siitepölykausi, joka (ensimmäistä kertaa minulla koskaan) aiheutti helmikuisen flunssanuhan jatkumisen pitkälle huhtikuuhun lähes katkeamatta. Näistä kaikista seikoista johtuen pääsin treenilenkille 12 kertaa, kun mukaan lasketaan myös viime vuoden puolella juostut viisi lenkkiä. Pisin juostu matkani oli n. 6,5 kilometriä.
H-hetken lähestyessä oli siis melko selvää, että reilun tunnin ajasta olisi ihan turha haaveilla. Soppaa tuli kaunistamaan vielä ihana helle, joten päätös mennä virran mukana oli helppo tehdä. En ottaisi paineita ajasta, ja kävelisin aina, kun siltä tuntuisi. Torstaina juostu "viimeistelytreeni" (kuolen nauruun) antoi odottaa sellaista puolentoistatunnin megasuoritusta.
Sunnuntaina jännitti. Olin aivan pasmat sekaisin, mitä tarvitsisin mukaan ja mitä pukisin päälle ja monelta pitäisi lähteä ja mitähän vielä. Lopulta olin kisapaikalla vähän puolen päivän jälkeen, löysin kaverini sieltä tuhansien pinkkipaitaisten joukoista ja yhtäkkiä pitikin jo lähteä.
Alku oli karmeaa. Sykkeet oli jännityksestä tapissa jo hyvissä ajoin ennen lähtöviivan ylitystä, joten reitin alun lämmittelymäet olikin sitten aikamoista myrkkyä. Päätös "kävellä aina kun siltä tuntuu" lensi romukoppaan, koska eihän sitä nyt heti voi luovuttaa. Just. Luovuttamisen sijaan ajoin itseni piippuun. :D
Ensimmäisen vesipisteen jälkeen (n. 3 kilsaa) alkoi olla selvää, että yhtään mäkeä en enää juokse, ja niinpä ne Linnunlaulun radanvarren kapeat ja jyrkät mäet mentiin suosiolla tallustellen. Onneksi väkeä oli paljon, ja muutkin vaihtoivat tyyliä lennossa, joten mikään luuseriolo ei tullut missään vaiheessa.
Kilometrikyltit vilisivät silmissä (jossain vaiheessa myös kaikki muukin vilisi..), ja yhtäkkiä oltiinkin jo toisella juomapisteellä, noin kuudessa kilometrissä. Vettä suuhun ja päähän ja eikun eteenpäin. Yllätyksekseni seitsemän kilsan kohdalla jotain loksahti - tämän pidempää matkaa en ole koskaan lenkkeillyt, kävellen tai juosten, joten nyt ei ole kuin voitettavaa. Kroppa tuntui tottuneen kuumuuteen ja askel vei eteenpäin. Vauhti ei tosiaan ollut päätä huimaavaa, ja sykkeetkin vähän turhan korkeat, mutta pahalta ei enää tuntunut. Kun reittikin vaihtui enemmän laskevaksi kuin nousevaksi, niin mikäs siinä oli rullailla. Paras osa koko matkaa.
Jäähallin kohdalla fiilis oli jo melko korkealla, ja loppusuora vasta siisti olikin! Kun maalikaari ilmestyi näkyviin, löytyi jostain vielä se viimeinen puristus. Maalissa olo oli lähes yhtä euforinen kuin viime kesänä Tahkon MTB:n jälkeen. I freaking did it. Juoksin 10 kilometriä, miinus ne muutamat kävellyt sadat metrit. Aika oli sen reilut puolitoista tuntia, mutta who cares. Voitin itseni, ja se on tärkeintä.
Maalissa kelpasi hymyillä tuskaisesti!
Milles kympille sitä seuraavaksi ilmoittautuisi? :D
(Sunnuntain kruunasi vielä tanssikoulun kevätesitys, jonne mentiin ns. samoilla jaloilla. Maanantaina kävely oli vielä suht helppoa, mutta tiistaina aivan tuskaa. Keskiviikkona jo tosiaan helpotti.)
perjantai 23. toukokuuta 2014
365: viikko 19
Sekametelisoppakuvat saavat jatkoa.
Ma 5.5. Liian usein viime aikoina on tullut tartuttua tölkkiin.
Ti 6.5. Kotimatkalla illan suussa jäin ihastelemaan stadirakkauttani sporaa.
Ke 7.5. Työväenopiston kurssin lopputulos: salmiakki-viikunahillokkeella täytetyt macaronsit.
To 8.5. Vaikuttamassa taloyhtiön yhtiökokouksessa.
Pe 9.5. Äitienpäivän juhlistamista etukäteen. Äiti ja tytär. Tai äiti ja sen äiti.
La 10.5. Go Suomi!
Su 11.5. Vuorokausi ehti vaihtua ennen voittajan haastattelua. Muu päivä menikin koomaillessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
