Sunnuntai alkoi varsinaisella intohimourheilusuorituksella,
kun kestimme yhdeksän reikää golfia kaatosateessa. Sen pidemmälle ei vain
kannattanut jatkaa, koska ne sadehousut olivat jääneet kotiin.. Muutenhan sitä
olisikin voinut yrittää loppuun asti ;).
Päästyämme kotiin löhösin
sohvalla toipumassa pienestä lauantaisten polttareiden aiheuttamasta
väsymyksestä ja palauttelin kroppani normaalilämpöä tulikuumassa suihkussa. Toisin sanoen keräsin henkistä voimaa iltapäivän pääaktiviteettiin, asuntonäyttömaratoniin.
Listalla oli kolme kohdetta, joiden etäisyydet toisistaan
olivat maksimissaan noin kaksi kilometriä, ja sijainnit nykyisestä kodistamme
kävelymatkan päässä – emme siis ole etsimässä mummonmökkiä (tai edes
rivarinpätkää) maaseudulta (tai Espoosta), vaan haluamme pysytellä tiiviisti
Helsingin ytimessä.
Odotukset ensimmäisestä kohteesta olivat korkealla
netti-ilmoituksen kuvien ja taloyhtiön papereiden perusteella, mutta niin oli
myös pyyntihintaakin melko paljon. Asunto vastasi lähes kaikin puolin
hakemaamme ja oli loistokunnossa, sen kuin kantaisi omat rojut sisään. Olin
niin innoissani, että lähes kompastuin kumppareihini portaissa (hissi siis
puuttuu)… Päätimme kuitenkin antaa myös toisille kohteille mahdollisuuden.
Seuraava paikka yllätti positiivisesti isolla ja vehreällä
sisäpihallaan ja kivalla pohjaratkaisullaan. Tässä oli kuitenkin kyse täysin
erilaisesta kohteesta: käytännössä “remontoijan unelmasta”, eli kaikki pinnat
ja materiaalit kylppäreitä myöten pitäisi uusia (ja putkiremppa on siis
vasta tuloillaan). Ei varsinaisesti meidän juttu. Ja se välittäjämies, voi
luoja! Kaikki kliseet lomaosakehuijareista ruumillistuivat tässä jampassa…
Kolmas asunto onnistui onneksi taas nostamaan fiiliksiä, ja
se kipusikin pitkän ajan ranking-listallamme jakamaan kakkossijaa. Tässä
ehdoton bonus oli oma pieni sauna ja tilava kylppäri. Samoin ruokatilan seinään
esille jätetyt takan muurauskivet olivat kiva sisustuksellinen yksityiskohta.
Miinuspuolia oli ylimpään kerrokseen asti kuuluva liikenteen melu (eli huonot
ikkunat), ja “epäläpitalottomuus” eli vain yhteen suuntaan, kadulle päin,
antavat ikkunat.
Illalla hieman asioita pohdittuamme tekstailimme ensimmäisen kohteen välittäjän kanssa, ja menemme sinne tänään uudestaan käymään. Katsotaan, mitä ilta tuo tullessaan! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommenteista!