Kateellisena kuuntelen kavereideni ja kolleegoideni lomasuunnitelmia. Olen itsestäni riippumattomista syistä kolmen vuoden sisällä ollut kolmessa eri työssä. Tästä voidaan päätellä, että hurjan pitkiä kesälomia ei ole ehtinyt kertyä.
Opiskeluaikoina heitin vitsillä, että tavoitteeni on saada pitää neljän viikon palkallinen kesäloma ennen kuin täytän kolmekymmentä vuotta. Siihen aikaan tuo ikä tuntui olevan valovuosien päässä, ja oletus vakituisesta työpaikasta lähes otsalla nähtävissä. No, kuinkas kävikään. Valmistuin ensimmäiseen lama-aaltoon, ja jäin dippatyöpaikalleni hommiin (sinänsä ihan hyvä juttu, mutta kyseessä oli aloitteleva start-up -yritys). Puolen vuoden päästä valmistumisestani yritys myytiin, ja minun tehtäväni lopetettiin. Olin muutaman kuukauden työttömänä, mutta pääsin lopulta erääseen "rekrytoivaan koulutusohjelmaan". Näissä on tarkoituksena kouluttaa työntekijöitä yrityksen palvelukseen, tavoitteena pysyvä työsopimus. Koulutusjakso kesti kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen sain vajaan seitsemän kuukauden määräaikaisen sopimuksen (viidestätoista koulutettavasta sopimuksen sai noin puolet, kaikki määräaikaisia). Määräajan jälkeen sopimustani ei jatkettu. Ja jälleen marssittiin työkkärin kassalle. Tällä kertaa työttömyyteni kesti melkein neljä kuukautta, kunnes sain nykyisen paikkani.
Nykyisessä työpaikassanikin on omat epävarmuustekijänsä, vaikka nimellisesti olenkin nyt vakituisella sopimuksella. Ennätin kerätä sen verran lomapäiviä, että kaikkia häitä edeltäviä vapaita ei tarvinnut pitää palkatta, mutta jos (ja kun) nyt kesän aikana haluan irtautua hetkeksi, joudun taas laskemaan päiviä ja rahoja. Koska enhän halua kuluttaa niitä ensi kesänkin lomia olemalla liian vähän päiviä kuukaudessa sorvin äärellä...
Jos vielä vuoden päästä olen tämän saman työnantajan palveluksessa, on hyvinkin mahdollista, että tavoitteeni toteutuu. Tämän vuoden syksyllä tulee mittariin 29 vuotta, joten ensi vuoden kesälomat ehtisi hyvin pitää ennen syksyisiä tasavuosijuhlia. On vaan aika monta liikkuvaa osaa tässä yhtälössä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommenteista!