Kesäleski

Olen ollut tiistaista asti itsekseni kotona, kun Mies lähti löytämään sisäisen tulenkantajansa Esa Saarisen seminaarimatkalle Pafokselle. Siis yhtään en ole kateellinen niistä kolmenkymmenen asteen lämpötiloista, viiden tähden hotellin palveluista tai parvekkeen merinäköaloista. Pois se minusta, kivahan täällä on käydä töissä ja pidellä ukkosta illat pitkät ;).

Olemme kaikessa hiljaisuudessa laittaneet nykyisen asuntomme myyntiin, joten kotona on luonnottoman siistiä. On hassua, kun sitä roinaa ei olekaan missään. Toisaalta on mielettömän ihana tulla avaraan ja kauniiseen kotiin! Vaikka välillä onkin sellainen olo, että asuisi näyteikkunassa…

Lievittääkseni näistä molemmista seikoista johtuvaa outoa oloani, kävin eilen töiden jälkeen lankakaupassa ja päätin opetella virkkaamaan (kyllä, minäkin, seuraan massoja kuin sopuli ikään!). Inspiraationa toimi Rimman virkkaamat hauvojen pesät, ja vaikka en hänen ohjeensa perusteella vielä ihan hiffannut hommaa (blondi mikä blondi!), niin ostamani lankatuubin mukana tuli ohje hyvin samantapaiselle virkatulle korille, ja pääsin kuin pääsinkin alkuun.

Oli muuten aika hankalaa saada sormet taas totuteltua käsitöihin! Olen aikoinani neulonut suht aktiivisesti, lähinnä villasukkia, mutta innostus tuntuu lopahtavan kovin nopeasti. Niinpä kaappien syövereistä löytyy useita parittomia sukkia tai niitä raukkoja, jotka ovat päättelyä vaille valmiita… Virkkaamista en ole tainnut tehdä sitten kouluaikojen, joten perussilmukatkin piti opetella nettivideoiden avulla uudestaan. Seminoloa ;).

Tältä työ näytti eilen:

Erittäin tarpeellinen väline virkkauksessa: läppäri!

Lähtihän se reuna nousemaan, tosin eri suuntaan kuin odotin... 

 Ja tältä näyttää oikeassa kädessä tänään:

Auts!

Oho! Jospa tänään pitäisi välipäivän ja yrittäisi vaikka lauantaina uudestaan. :)