Hitaasti mutta varmasti

Sain vihdoin ja viimein tehtyä viimeisen piilosilmukkakierroksen virkkaamaani koppaan ja pääteltyä työn (okei, ne langanpätkät roikkuu siellä sisäpuolella vielä). Tätähän ei ole odotettu kuin ehkä kuukausi? Tekosyyni on ollut asuntonäytöt, eli työ on ollut pakko siivota jonnekin piiloon, ja niinhän se on, että poissa silmistä, poissa mielestä...

Mutta nyt siis on todellakin valmista! Ei se mikään näyttelykappale kyllä ole, sen verran kävi mokia silmukoita laskiessa ja tekniikkaa treenatessa, mutta paljonkos se haittaa. Itte tein, säästin satasia! ;)

Heeno! Yhtään ei ole itsetehdyn näköinen ;)

Koska korin virkkaaminen ei sitten loppujen lopuksi ollut kovin hankalaa tai aikaavievää, kävelin tänään töistä kotiin vaihtoehtoista reittiä päästäkseni Snurren valtavien trikookudekasojen äärelle. Mukaan tarttui ihanan värikäs ja sotkuinen kasa kudetta, josta todennäköisesti tulee samankaltaisia koppia, ehkä hieman kokoja varioiden. Uusi kylppärimme on ainakin saamassa huomaansa kopan jos toisenkin!

Kuteet kuin vappuserpentiinit!