Koti jouluasussa

Panostus maximus oli teemana tänä vuonna kodin joulukoristelussa, vaikka emme kotona joulua vietäkään. Halusin silti jotenkin päästä joulutunnelmaan, ja sain myös Miehen myöntymään muutamaan uuteen koristukseen. :)

Ihka ensimmäinen oma joulukuusemme (aitoa tavaraa, mutta paremman puutteessa jonkinlainen huonekasviversio):

Ensi vuodeksi tarvitaan myös jotain punaista koristetta, ei ole tämä mustavalkoinen ihan meidän juttumme.

Herra tonttu ja partiolaisten adventtikalenteri (samalla tasolla on myös neilikka-appelsiineja - onko tämä muillekin tuttu juttu vai jotain hassuja Ruotsi-hömpötyksiä?):

Pitkäaikaisin koristeemme, joulu/talvivalo keittiön katossa:

Nimimerkki "Annoin pikkusormen, se vei koko käden" eli siitä se ajatus sitten lähti ;)

Magneettinen korttiripustus ja ihanat stadilaiset joulukortit:

Aivan ihana kaupunkijoulutunnelma!

Lopuksi pari fiiliskuvaa tämän tontun hikipajalta. Ensi kerralla, kun sanon tekeväni jotain ihan pientä käsityöjuttua (lähes) kaikille lahjottaville tahoille, joku on hyvä ja kieltää! :D

Paketit odottavat kääreissään pakettikortteja, jotka...

... saattavat olla vielä hieman vaiheessa. :D

Huikeaa viimeistä viikonloppua ennen joulua!

Suussasulava suklaabrunssi

Sain syntymäpäivälahjoina useita mahtavia lahjakortteja, joista yhden kävimme lunastamassa viime lauantaina - Chjokon suklaabrunssilla.

Alkutiedot olivat tasoa "paljon suklaata", joten guuglailimme ennen lähtöä sen verran, olisiko tarjolla mitään suolaista, vai kannattaisiko suosiolla syödä jotain pientä jo kotona. Nopean tutkimuksen tuloksena otimme pohjaksi muutaman edellisen illan perinteisiltä lukiotyttöjen jalluglögeiltä jääneen sulhaspiirakan - luvassa olisi nimittäin vain ja ainoastaan makeita herkkuja. Slurps!

Köröttelimme kolmosella Krunaan ja löysimmekin vaivatta perille pikkuruiseen kaffelaan. Brunssitarjoiluun kuului parilta myymälän hyllyltä noin kahdeksaa sortimenttia (ainakin pari petit fouria, muutamaa moussea, kakkupala ja macaronseja) ja lisäksi itse sai täydentää lautastaan irtopraliineilla, kuivakakulla ja ohuilla suklaalevyn palasilla. Hintaan sisältyi myös tavallinen kahvi tai rooibostee. Eikä siitä pöydässä valmiina olleessa vesikannustakaan haittaa ollut ;).

Tästä aloitettiin! Vähän saatoin santsata :)

Naaam, mitä herkkuja! Voittajaksi valikoituivat lähes tasapistein valkosuklaa-vadelmamousse ja shampanja-vadelma petit four. Reilun tunnin mässäilyn jälkeen olo olikin sitten sen mukainen, eli takaisin kotiin päätimme suunnata raikkaassa pakkassäässä kävellen. Matkalle sattui osumaan muutamakin kauppakeskus ja tavaratalo, joten onnistuimme kuin vahingossa hoitamaan kuntoon myös viimeiset (tai ensimmäiset) jouluostokset. Hyvä ja ennen kaikkea herkullinen lauantai!

Lumilomalla!

Tämä pitkä viikonloppu vietetään hyvässä seurassa, hyvästä ruuasta nauttien, kauniiden maisemen keskellä - Rukalla rentoutuen. :)

Arkeen palataan maanantaina. Siihen asti ollaan vaan ja lepuutetaan, ja ennenkaikkea keskitytään tuohon ihanaan valkoiseen töhnään, joka maalaa koko näkökentän!

Pukkaisiko projektia, heittäisikö haastetta?

Yöpöydällä ja lukuvuorossa on viime aikoina ollut muutama melkoisen jännä opus. Saisikos näiden aiheiden ympärille rakennettua ensi vuodeksi projektin tai toisenkin? ;)

Kuvausta ja juoksua, yhdessä vai erikseen?

Vanhempainilta

Muutama viikko sitten olimme kutsuneet lauantai-illan illallispöytäämme sekä minun vanhempani että Miehen äidin puolisoineen.

Armoton kokkaus aloitettiin jo aamuvarhaisella, kun pyöräytin Koko Suomi leipoo -ohjelman Mailiksen juustokakun jälkiruuaksi (Miehen vedellessä sikeitä ja toipuessa edellisen illan työperäisestä alkoholista). Kakku piti tehdä pois alta, koska uunia tarvittiin pääruoan hauduttamiseen noin neljän-viiden tunnin ajaksi.

Päädyimme nimittäin tarjoamaan pääruoaksi Turku lautasella -kirjasta poimittua, ravintola Teinin ohjeen mukaan tehtyä ylikypsää karitsan paahtopaistia, valkosipulikermaa ja uunijuureksia. Sain lihat uuniin noin puolen päivän aikaan, ja pois ne pääsivät pätsistään vasta vieraiden jo saavuttua, siinä hieman neljän jälkeen. Tältä komeus näytti ennen uunimatkaansa:

Alkuruoan virkaa hoiti lämmin mansikka-vuohenjuustosalaatti: paahtoleipäpala + viipaleet juustoa salaattipedillä, jonka joukossa tuoreita mansikoita. Voin kertoa, että mansikat marraskuussa eivät ole aivan parhaimmillaan, mutta hyvää makua niistä silti tuli. Ja kun kastikkeena tarjottiin mansikkamelbaa (pakastettuja mollukoita soseutettuna ja limemehulla piristettyinä), kokonaisuus oli varsin passeli. Sama soosi toimi myös juustokakun kanssa. :)

Tässä olikin sitten illan kuvasaldo, jotenkin unohtui tuo kuvaaminen kun keskittyi mässäilyyn...

Yksittäistä ylikiehahtanutta kermaa lukuunottamatta kokkausmaratoni sujui varsin mallikkaasti, ruoka maistui, vieraat tyhjensivät kuuliaisesti kaksi pulloa ihanan pehmeää Amaronea ja kaikki saivat mahansa täyteen. Uusi ruokapöytäkin suoritui tehtävästään oivallisesti ja keräsi ansaitut kehut ulkonäöstään.

Namnam, mitäs tänään syötäisiin?

Haaveesta todellisuuteen: ruokapöytä

Köh, köh. Helmikuussa aloitettavaksi uhattu projekti ovesta pöydäksi jäi sitten hieman roikkumaan. Tarjouspyynnöt lähtivät kolmelle helsinkiläiselle puusepälle lopulta elokuussa. Kolmesta kaksi vastasi (en oikeasti ymmärrä yrittäjiä, jotka eivät vastaa tarjouspyyntöihin), ja heidän kanssaan käytiin vielä tarkentavia keskusteluja mm. maalin poistamiseen kuluvasta ajasta ja kustannuksista. Kokonaisvaikutelma painoi vaakakupissa eniten, joten työn tekijäksi valikoitui Vallilassa verstastaan pitävä Woods Helsinki.

Vaihdoimme useita sähköposteja mm. jaloista, lasipinnasta, pöydän koosta ja petsin sävyistä. Puuseppä Simo laittoi muutamia ehdotuskuvia, joiden perusteella lopulliseen muotoon päädyttiin. "Pojat" kävivät eräänä lokakuisena päivänä kantamassa oven ullakoltamme pajalle, sovin sinne yhden tapaamisen, ja viikon kuluttua tästä tapaamisesta pöytä oli valmis saapumaan kotiin.

Muutamia kuvia vanhasta ruokailuryhmästä:

Ja tältä meillä näyttää nyt:

Eipä voisi olla paljon siistimpi, me tykkäämme aivan tosi paljon! Ovea ympäröi joka puolelta neljä senttiä leveä valkolakattu tamminen kehys, jalat ovat kooltaan 8x8 senttiä ja pinnalla on muutaman millin paksuinen lasilevy. Pure love :).

Lihaton lokakuu: Juurescurry & naanleipä

Hopsansaa, sehän onkin jo marraskuu! Viimeinen viikko lihatonta lokakuuta meni sellaista haipakkaa, että uusien kasvisreseptien etsiminen totaalisesti jäi, mutta aiemmin kuussa testasimme Eevan juurescurryohjeen ja päätin ympätä kaveriksi kotitekoista naanleipää.

Leivän ohjeeksi päätyi guuglailun jälkeen tämä Valion ohje, pienin muutoksin:

Naanleipä (6 kpl)
1 dl turkkilaista jogurttia (esim. partamies)
1 dl (rasvatonta luomu-) maitoa
1/2 pussi kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
25 g sulatettua voita
15 g sulatettua voita voiteluun paistamisen jälkeen

Sekoita juge ja maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi (tai vähän enemmän, jos käytät kuivahiivaa). Itse mikrotin nesteet, mutta varmaan myös hellalla onnistuisi, ehkä jopa paremminkin. Lisää suola ja sokeri. Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon ja lisää maitoseokseen. Sulata voi ja kaada joukkoon. Kohota taikina vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) kaksinkertaiseksi.

Lämmitä uuni 275 asteeseen. VINKKI: laita puhdas pelti uuniin lämmityksen ajaksi, ILMAN leivinpaperia, joka ei kestä näin isoja lämpötiloja. Jaa kohonnut taikina kuuteen osaan ja kauli niistä 2-3 cm paksuisia soikioita jauhotetulla pöydällä. Aseta leipäset varovasti kuumalle pellille ja paista 5-7 minuuttia uunin yläosassa. Voitele leivät paistamisen jälkeen voisulalla.

Tarjoa osana herkullista currya. Nam!

Kokonaisuutena lihaton lokakuu meni osaltani ihan mukavasti, ja mieluusti jatkan uusien kasvisreseptien testailua. Petrattavaa jäi: joko olimme joka kerta liian nälkäisiä tai sitten valitsimme liian pienet annokset tai liian vähän proteiinia, mutta curry-settiä lukuunottamatta mahaa oli hankala saada täyteen... Täytyy siis jatkaa kokeiluja! :)