Henkireikänä tanssi

Olen harrastanut tanssia niin kauan kuin muistan, ja ilmeisesti siihen vielä vähän päälle. Äitini kuskasi minut ekoille tunneille syksyllä 26 vuotta sitten. Noista ensimmäisistä pikkutyttöjen luovan tanssin kokeiluista on sittemmin siirrytty jopa lähes ammattimaiseen treenailuun ja lajikirjoakin on kerätty vähintään afrosta streetin, flamencon, irkkutanssin ja baletinkin kautta jazziin, steppiin, showhun, akrobatiaan ja kestorakkaus nykytanssiin.

Teinivuosien hullu treenikausi katkesi lukioon, jolloin päätin, etten halua tanssista itselleni ammattia, vaan pitää sen rakkaana harrastuksena. Tuolloin tiputin viikkotreenit seitsemästä tai kahdeksasta kahteen. Aloittaessani korkeakouluopinnot opiskeluriennot veivät kaiken arkirytmin, ja säännöllinen tanssikouluharrastaminen jäi toviksi (okei, seitsemäksi vuodeksi) paitsioon. Tuonakaan aikana en kokonaan lopettanut tanssia, vaan osallistuin aktiivisesti opiskelijajärjestön tanssiteatteriprojekteihin ja tanssikursseille, ja opetin jonkin verran myös itse.

Valmistumisen jälkeen syksyllä kolme vuotta sitten palasin takaisin nykytanssitunneille, ja kyllä sitä olikin kaivattu! Kroppa löysi yllättävän nopeasti tutut liikeradat, ja jalkakin vielä nousi (mutta ei sentään ihan samaan malliin kuin nuorempana). Kaksi viikkotuntia tuntui erittäin hyvältä määrältä, ne rytmittivät viikkoa ja toivat ryhtiä olemiseen ja tekemiseen. Ja sitä silloin tällöin kultaakin arvokkaampaa tuuletusta pääkopalle.

Nykyään en vaihtaisi tanssia mihinkään. Ryhmästämme on muodostunut tiivis ja tärkeä yksikkö, jota on ihana tavata säännöllisesti viikottain. Olemme ystävystyneet muutenkin ja teemme yhdessä kivoja juttuja, viimeksi kävimme katsomassa Boston Balletin vierailua Kansallisbaletissa viime lauantaina. Yhtä tärkeää ihmisten lisäksi on myös itse tanssiminen. Se tunne, kun keskittyy vain tuottamaan liikettä ja ottamaan tilan haltuunsa. Kaikki ulkopuoliset stressitekijät ahdistavista pomoista ja vuotavista katoista jäävät salin ovien taakse, ja puolentoista tunnin ajan on vain minä ja tanssi. <3

Tänään taas pääsee!