Bangkok

Matkan ensimmäinen etappi oli kuhiseva Bangkok. Thaimaa oli meille molemmille tuntematonta maaperää, ja lentoreittejä vertaillessamme tulimme siihen tulokseen, että Bangkok voisi olla sopiva välilaskupaikka ja pienen aikaerotasauksen tuova ensimmäinen stoppi.

Tilasin höyrypäissäni syksyllä Mondo-lehden, jolloin kylkiäisenä tarjottiin yhtä firman matkaopasta. Kun Thaimaan-opas oli vaihtoehdoissa mukana, valitsin sen. Ajattelin, että saisimme siitä tarpeeksi vinkkejä tekemisille, aikaahan meillä oli kaupungissa se (noin) kaksi päivää ja yksi yö. Opas saapui ajallaan, mutta lukemaan sitä ehdittiin vasta lähtöä edeltävänä päivänä ja lopulta vielä koneessa istuessa. Noh, pikkuvikoja.

Sitten asiaan. Eräänä joulukuisena tiistaina päädyimme sellaisen sopivan kiireen siivittäminä Helsinki-Vantaan lentokentälle, nakkasimme laukut ruumaan, ja tallustimme loungeen kuplajuomille (iso kiitos mustalle Stockan rinnakkaiskortille ;)) odottamaan sinivalkoisten siipien tarjoamaa noin yhdeksän tunnin pyrähdystä aurinkoon. Lento oli totta kai noin tunnin myöhässä, joten mikäs meidän oli istuskella rauhallisessa loungessa ja postailla shampanjalasin kuvia Facebookiin...

Seuraa varoituksen sana: vaikka jossain alitajunnassa olen saattanut panna merkille, että pikkulapsiperheet tykkäävät matkustaa lämpimään jollain sopivalla vanhempainvapaakombolla, tuli se nyyttien ja taaperoiden määrä portilla täytenä yllätyksenä. Vähän kuin olisi siirretty lastentarha lentokentälle.. :D Ja sen jälkeen sinne sillipurkkiin. Seuraa suositus: vastamelukuulokkeet! Ah, mikä autuas hiljaisuus. (Toimivat kivasti myös sitä lentopelkoa poisajavana, kun huminakin vaimenee käytännössä kokonaan.)

Lento meni mitenkuten. Minä siis hieman pelkään lentämistä, ilman kovinkaan järkeviä syitä. Mies nukahti noin sekunnissa, kiitos kahden käytännössä kellon ympäri tehdyn työpäivän. Perillä Bangkokissa olimme paikallista aikaa keskiviikkona aamupäivällä.

Opaskirjamme kehotti ottamaan kentältä taksin hotellille, hinnan pitäisi olla edullinen ja käytettäessä ns. Public Taxia, myös mittarilukeman mukainen ja luotettava. Näin teimme, ja pääsimmekin ihan hyvään hintaan hotellille. Majoitus (Bandara Suites Silom) oli valittu melko summamutikassa muutamin kriteerein ja edullisen hinnan perusteella. Huone oli siisti ja sijaintikin aivan mukiinmenevä. Ei ehkä se keskeisin turistikasa, mutta ei liian syrjässäkään. Suihkun ja ihan pikkupikkupäikkäreiden jälkeen olimme valmiit tutustumaan tähän miljoonakaupunkiin.

Kotikulmat Bangkokissa + paikallista sähköosaamista...

Kiltteinä turisteina aloitimme retkemme ns. vanhasta kaupungista ja vieläpä jokiristeilystä. Koska opaskirja kehotti etsimään pienemmän laituripaikan sen pahimman rysän sijasta, saimme kokea hieman pelottavan tuktuk-ajelun, jonka aikana kuski pysähtyi ainakin kaksi kertaa kysymään tietä, ja joka päättyi erittäin hämärältä näyttävälle pikkukujalle.. Oma luonteeni on pikkaisen tällaisia tilanteita kauhistuva, joten kehitin mielessäni jo ties mitä ryöstöskenaarioita. Kujan päästä näkyi kuitenkin lopulta joelle ja olihan siellä se laiturikin. Armottoman tinkaamisen jälkeen (käteiskassamme bahteja oli melko suppea) saimme jonkinlaisen hinnan jokiajelulle sovittua, ja loikkasimme paattiin.

Pelkoa ja kauhua Bangkokin kaduilla.

Veneajelu starttasi pilvenpiirtäjien kupeesta.

Kuskillamme oli noin kaksi hammasta ja hän osasi noin kolme sanaa englantia ("foto, temple, foto!"), mutta ajelu oli varsin hauska kokemus. Olimme ainoat kyytiläiset, joten saimme "opastuksen" vähän niinkuin kaupan päälle. Oli hurjan mielenkiintoista nähdä kaupunki veden tasolta, mutta myös nähdä se kahtiajako mahtipontisten pilvenpiirtäjien ja ränsistyneiden hökkeleiden välillä. Paikallisten joenranta-asujien tapoihin kuului kaiken roinan ja jätteen heittäminen jokeen, joten ihan heti ei tehnyt mieli siihen veteen sukeltaa.. Eikä sitten edes hetkeä myöhemminkään.

Ränsistyneet hökkelit...

... ja viimeistellyt temppelit vieretysten.

Käännyimme "valtaväylältä" pienempään kanaaliin ja ohitimme rintarinnan rakennettuja upeita temppeleitä ja maailman rupsahtaneimpia lautavirityksiä. Erään tällaisen hökkelin eteen oli rakennettu terassi, jolta naisihminen tiputteli leivänpalasia veteen ja järkyn kokoiset kalanvonkaleet kävivät niistä taistelua. Tottahan toki kuski pysähtyi tälle terassille ja yhtäkkiä meillä oli käsissämme könttä leipää, joka sitten tietysti piti kaloille syöttää.. Yh, se oli inhottavaa, ja minua melko paljon ärsyttää tällaiset turistien pakotukset noin muutenkin. Kuski halusi myös ottaa meistä yhteiskuvia, ja aivan hintsusti hirvitti antaa hänelle ainoa kameramme, mutta ihan kivoja kuvia niistä sitten lopulta tuli - vaikka meikäläisen ilme ehkä onkin vähän sellainen varautunut :).

Yököttävät vonkaleet leivänpalojen perässä.

Yhtään en ole jännittynyt ;)

Lopulta meidät ajettiin rantaan (toki vasta tipin vänkäämisen jälkeen) lähellä vanhan keskustan isoja temppelialueita. Aurinko oli jo laskemaisillaan, joten maisemat olivat melko hienot iltahämärässä. Siinä vähän ummikkoina sitten mietittiin, että mitäs seuraavaksi, kun bongasimme erään temppelin sisäänkäynnin. Pääsymaksu oli naurettavan pieni (ehkä 150 bahtia), ja paikka auki vielä puolisen tuntia, joten sisään menimme. Ja katos, siellähän olikin aivan valtavan suuri kultainen buddha-patsas! Näin sitä tuurilla löydetään kaupungin suurimmat nähtävyydet :D.

Auringonlaskun värejä ja valoja. (Ja roinaa vedessä.) 

Tällä buddhalla riitti näköä ja kokoa!

Temppelialueen upea iltavalaistus. Kaikki, mikä kiiltää, on kultaa :).

Buddhan ihastelun jälkeen alkoi nälkä kurnia. Jälleen, opaskirjan suosittelemana, olimme päättäneet uskaltaa kokeilla erästä kuuluisaa katukeittiökatua. Olimme kuitenkin kätevästi aivan toisella puolen kaupunkia. Siispä ensin taksin metsästykseen - raivostuttavaa puuhaa. Tuktukit vaativat aivan törkyhintoja ja taksit kieltäytyvät laittamasta mittaria päälle yrittäen samalla riistää posketonta kiinteää summaa. Yhdestä taksista hyppäsimme uloskin noin kymmenen metrin jälkeen, kun kuljettaja kieltäytyi mittarista. Onneksi seuraava kuski oli yhteistyöhaluisempi ja ajoi meidät haluamallemme sky train -asemalle.

Random-ulkoilmakonsertti sky train-asemalta (tai kävelysillalta?) nähtynä ja kuultuna.

Taas tallottiin pelkoja, kun kiidetiin tuolla tulevaisuusjunalla korkeuksissa pilvenpiirtäjien keskellä. Onneksi oli pimeää! Junailu taittui nopeasti ja pian olimmekin perillä jonkin sortin pääkadulla, jonka varrelta tuo ruokakuja kääntyisi. Jäimme junasta pois puolivahingossa yhtä pysäkkiä liian aikaisin, mutta eipä tuo pahasti haitannut. Kävelimme lämpimässä iltailmassa melko autiolla kadulla, ja lopulta jopa löysimme etsimämme! Valitsemme runsaudenpulasta yhden kojun, jonka tarjonta näytti tarpeeksi herkulliselta ja turvalliselta. Ja taisimme osua nappiin! Miehen curry-annos oli tulinen jopa hänen makuunsa ja minun grillattu possuni ja riisini oli varsin maittavaa sekin. Jos vaan mitenkään olisimme jaksaneet, olisimme vielä ottaneet jälkkäriksi paikallista herkkua, tahmeaa riisiä ja mangomössöä.

Namnam! Kun on näin hyvää ruokaa, niin ei sillä kuvan terävyydelläkään niin väliä..

Katuruokakatu.

Paluumatka hotellille sujui jälleen kätevästi sky trainilla, ja ennätimme jopa pikaiselle pulahdukselle hotellin altaalle ennen sen sulkemista. Kyllä teki nannaa pitkän päivän jälkeen! Mies sammui kuin saunalyhty uintireissun jälkeen, itse taisin selailla vielä muutaman blogipostauksen ennen nukahtamista.

Seuraavan päivän seikkailut olivatkin sitten paljon rauhallisemmat - kierreltiin paria isoa ostoskeskusta ostamatta mitään (vaikka tarjolla olisi ollut kaikkea autoista lähtien), ja syötiin herkullinen lounas melkoisen korkealla. Saatettiin myös maistaa paria drinkkiä ja opetella käyttämään kameran tarkennusta ;). Päivä hurahti yllättävän äkkiä, ja pian olikin aika suunnata takaisin lentokentälle. Yölento Sydneyyn kestäisi "vain" sen yhdeksän tuntia...

Tarkennustreeniä kiinteän polttovälin linssillä. :) Oli muuten herkut drinkit!

Joulutunnelmaa! Ja kaunis tulevaisuusjuna.

(Näistä teksteistä tulee näköjään väistämättä aivan järkyn pitkiä.. Pahoittelut!)