Elämäni matkalla: Pintaraapaisu Sydneyä

Häämatkatarina jatkuu (vihdoin)!

Toisen lentokoneessa vietetyn yön jälkeen olimmekin siirtyneet eteläiselle pallonpuoliskolle. Tämäkin lento meni Mieheltä sikeitä vedellessä ja minulta pienessä paniikissa. Ajattelin kuuntelevani nukkumisyritysten taustalla simppeliä pilipalimusiikkia, mutta ainoa radiokanava jonka sain kuulumaan, soitti jotain erittäin hämärää musikaali-soundtrackia.. Noh, taisin kuitenkin torkkua edes vähän. Ja aamulla olin toki innoissani päästessämme vihdoin "oikeasti perille" :).

Maahantulomuodollisuudet menivät yllättävän kivuttomasti. Jos olisimme kuljettaneet mukanamme jotain extra-jännää, kuten eläimiä tai ihan vaan vaikka kalastuvälineitä, olisimme voineet päästä tosi-teeveestaroiksi, sillä kentällä kuvattiin tuolloin materiaalia Australian Tulli-ohjelmaan. Emme kuitenkaan tällä kertaa olleet niin "onnekkaita", vaan pääsimme suoraan tullista läpi joutumatta edes laukkujen läpivalaisuihin.

Viikonlopuksi varaamamme budjettihotelli (Macleay Lodge) oli, noh, ihan ok. Huone oli pieni koppero, jonka 120-senttinen sänky täytti melkein kokonaan. Lisäksi varustukseen kuului pieni telkku, lavuaari, pöytä, tuolit ja jääkaappi. Tähän kasaan kun vielä lisää kahden hengen matkatavarat, niin tiivis oli tunnelma. WC ja suihku olivat yhteiskäytössä käytävällä. Sinänsä ihan siistissä kunnossa sekä huone että suihkutilat, mutta vähän nuhjuista. Hotellin sijainti oli erinomainen ja alue todella viihtyisä (Potts Point), joten plussan puolella tässäkin kombossa päästiin. Sydneyn majoitushinnat olivat aivan omissa lukemissaan muihin kohteisiimme verrattuna, joten jossain oli pakko vähän myös säästää.

Lentokoneessa nautitusta "aamiaisesta" alkoi jo olla aikaa, joten ensimmäiseksi suuntasimme tokikin syömään lounasta. Istuimme avoimessa nurkkaravintolassa ja katselimme kadun elämää - yksi suosikkitavoistani viettää aikaa. :) Lounaan jälkeen askeleet kulkivat kohti kaupungin keskustaa ja niitä kuuluisimpia huudeja. Valitsimme jalkapatikan ja reitin Botanical Gardensin läpi. Mahtavia maisemia koko matkan ajan. Pysähdyimme toki myös vilvoittaville drinkeille reitin varrelle osuneen ulkouima-altaan reunamille. Huomasi, että oli perjantai ja pikkujoulukausi, sillä terasseilla näkyi paljon after work -tyyppisiä työporukoita pohjustamassa iltaa (kello oli piirun verran iltapäivän puolella, joten kyseessä saattoi olla myös ns. during work -porukoita).

Hauvakin tarvitsee lounastauon.

Hotellin huudeilla Potts Pointissa.

Määränpää. Välissä tosin vielä esim. nämä portaat...

Uurastus palkittiin!

Vastarantaa.

Lähestyessämme siltaa ja oopperataloa oli aivan pakko totella puistoon pysytettyjä kylttejä, joissa kehotettiin kävelemään nurmikolla ja kuiskailemaan kukille. Kapsahdin siis sopivan palmun kaulaan! :) Ei voi ymmärtää, mistä tämä palmurakkaus on saanut alkunsa, voisiko olla geeneihin koodattua kaipuuta tropiikkiin? ;) Sää oli mitä parhain, mitä nyt "vähän" tuuli. Rouvan tyylikäs hellehattukin sai laukkukomennon, ettei se olisi lähtenyt omille teilleen... Oopperatalon pintaa kävimme tutkimassa ihan kosketusetäisyydeltä, ja onhan se erikoinen! Opettelimme myös aina tarpeellista taidekuvausta.

Urpo hellehattuinen suomalaismatami halaa puuta <3

Oopperatalo up close and personal.

This is what I call art. Lähikuvaa marmoreista.

Tässä vaiheessa oli jälleen jano. Jännä, miten tuollainen turisteilu onkin kuluttavaa. Onneksi helpotusta oli tarjolla Oopperan baarissa, ihanilla rantaviivaa mukailevilla kivipenkeillä Oopperatalon "alla". Tässä vaiheessa kellokin oli jo lähempänä "after work" -aikaa, joten turistien kanssa sulassa sovussa kuplivaa siemailivat myös lähistön business-ihmiset. Elämä maistui melkoisen makealta juuri siinä hetkessä :).

Paluumatkan hotellille päätimme taittaa junalla, joten kävelimme asemalle läpi pikkuhiljaa autioituvan Business Districtin (väistellen pikkujouluporukoita), poiketen ensin ihailemassa kaupungin pienoismallia Custom's Housessa. Jokaisen pikkupojan unelma! Saatoimme pistäytyä myös drinkeillä kivassa oluttuvassa.. Krhm. ;)

Perjantain alkuiltaa Business Districtillä + joulukuusi.

Hotellilla pitikin sitten levätä hetki ennen illalliselle lähtöä. Päätimme pysytellä hotellin läheisyydessä, sillä alueella oli paljon kivannäköisiä paikkoja, ja olipa niistä muutamia myös LP:ssä kehuttu. Valitsimme symppikseltä kuulostavan italialaisen, emmekä toki olleet ainoita. Ovella luvattiin pöytä noin kolmen vartin kuluttua, joten kiertelimme kortteleita ja kuvailimme pimenevää kaupunkia. Lämpimän ja pimeän yhdistelmä on hassulla tavalla todella kiehtovaa :). Kun lopulta palasimme ravintolalle ja pääsimme pöytään, ruoka osoittautui odotuksen arvoiseksi. Myös palvelu oli herkullisen italialaista: isoa huutoa ja käsien heiluttelua (italiaksi toki) henkilökunnan välillä, ja hurmaavia hymyjä ja tummien silmien vinkkauksia asiakkaille :D.

Samoilta portailta kuin aiemmin päivällä, tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty alaspäin.

Meininkiä kadun toisella puolella, naapuriravintolassa.

Ruokalistaa. Tai hinnoista päätellen ehkä kuitenkin viinilistaa.

Matkustamisesta ja päivästä uupuneina taisimme molemmat simahtaa saman tien päästyämme takaisin hotellille, ja unta riittikin sitten erittäin kiitettävästi, noin kahdentoista tunnin ajan...

***

Lauantai alkoi siis melko myöhään, mutta paljon ehti silloinkin tapahtua. Olimme "aikatauluttaneet" päivän biitsipäiväksi, joten Bondin suuntaan lähdettiin, vaikka taivaalle olikin kertynyt muutama synkähkö pilvi. Nopeat jääkahvit (pikkuliru espressoa, maitoa, jäätelöä ja kermavaahtoa) ja jaettu toasti napaan ja menoksi.

Ja olihan se nyt vaikuttava näky, ei käy kieltäminen. Mahtava kaareva ranta, hurjat aallot ja surffarit mustina täplinä horisontissa. Kiertelimme ensin tovin rantabulevardilla ja aistimme surffitunnelmaa. Koska aamiainen oli jäänyt minimaaliseksi, etsimme kivannäköisen ja täyteen ahdetun baariravintolan, jossa täytimme itsemme herkullisilla miniburgereilla (sliders) ja cevichellä. Mahat täynnä olikin sitten hyvä mennä loikoilemaan rannalle. Mutta sitten ne pilvet. Synkkyys vaihtui ripsotteluun, joten vaikka kuinka emme ole sokerista, niin eihän se nyt kovin mieltäylentävää ole sateessa biitsillä maata! :D

Bondilla olisi blondille tilaa :).

Mahtui olemaan. Kaikki mustat täplät surffareita. Ihan kaikki.

Pahuksen sade! :D

Rouvaa vähän harmittaisi ;).

Siispä nokka kohti kotia, ja pienen kaupunkistrollailun (keskustassa ei satanut) jälkeen myöhäiselle illalliselle söpöön lähiravintolaan. Tällä kertaa ei tarvinnut jonotella, vaan olimme itse asiassa paikan viimeiset asiakkaat - emme toki ainoat, mutta meidän jälkeemme ei tullut enää uusia, ja tarjoilija esimerkiksi tyhjensi avatun valkkaripullon pohjat meidän laseihimme veloituksetta, "ettei mene hukkaan"! :) Taas mahat pullollaan nukkumaan, eikä unta tarvinnut edelleenkään erityisemmin houkutella.

***

Sunnuntai oli lauantain vastakohta, säätilallisesti. Aurinko helotti täydeltä terältä, joten biitsillä olisimme sekä olleet kuin sillit suolassa, että kärähtäneitä kuin ravut. Oli siis oikea ratkaisu löhöillä pikkutihkussa ;). Meidän sunnuntaihimme kuului ääriherkullinen brunssi hotellin lähistöllä, ja pientä pyörimistä kaupungilla ennen jälleen yhtä lentoa ja maan vaihtoa. Kävimme muunmuassa tarkastamassa näköetäisyydeltä Observatory Hilliltä uudenvuoden illaksi varaamamme ravintolan sijainnin, ja kävelemässä läpi viikonloppumarkkinat. Markkinoilta teimme useita tuliaislöytöjä, joiden hankinta kuitenkin jätettiin siksi, kunnes palaisimme kaupunkiin joulun jälkeen.

Minisuihkarikin tietää, että aurinko tuo hymyn huulille!

Harbour Bridge ja uudenvuoden huudit.

Katsetta kaukaisuuteen.

Saivat ihan ookoo taustan hääkuvilleen nämä onnelliset!
Tosin miestä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, jätkä poltti ketjussa röökiä kun muut pohtivat kuvakulmia yms...