Lumiloma

Pitkäperjantaina, tuttuun tapaamme "heti aamusta" (tämä on minun lapsuudenperheessäni jo lentävän lauseen asemassa, kaikki lähdöt suunnitellaan aikaisiksi, ja sitten ollaan vähintään tunti myöhässä...) käänsimme auton nokan kohti Rukaa ja siellä odottavaa viikon mökkirentoutumista. Loma oli enemmän kuin täydellinen: mäkipäiviä, hyvää ruokaa, kavereita ja naapuriseuraa, revontulet, pitkiä aamuja, aurinkoa, pakkasta, takkatulta.

Viikon aikana jalkaani eksyivät monot melko monesta lajista; tellut, alpit eli vankilat, lautapopot ja jopa murtsikat. Viimeksi mainitut yksilöt kyllä vihoviimeistä kertaa, sillä tiesin niiden hiertävän oikeaan kantapäähän vesikellon jo ennen kuin edes laitoin ne jalkaani, ja tunsin rakkulan muodostuvan noin viiden askeleen jälkeen, eli siis jo ennen kuin olin kävellut mökin ovelta suksivarastolle.. Kyllähän sitä sen yhden lenkin (n. 16 km) hiihti vaikka väkipakolla, mutta seuraavalle lenkille menen kyllä uusilla monoilla. Ja mitä ilmeisemmin uusilla suksilla, koska ymmärtääkseni suksiteollisuus on kehittynyt sitten vuoden 1996, jolloin välineeni on hankittu, ja uudet monot eivät enää sovi vanhoihin suksiin. Että suksikaupoille sitten syksyllä, nyt lienee jo hieman myöhäistä. :)

Mutta annan nyt kuvien puhua puolestani, tässä pientä virtaa siitä, mitä meidän lomamme piti sisällään!

Taitaa olla kyltin Kuusamo 20 kohdalta - ihan kohta, ihan kohta, ihan kohta...

Mahtavat kattolumet ja mailleen painuvan auringon viimeiset säteet.

Pääsiäisaamuna pöydällä odotti pari kukkoa, tervetuliaistulppaanit
ja koko loman ainoat suklaamunat!

Ei oltu viikonloppuna ainoat huippukeleistä nauttineet laskijat.

Tiistaina olikin sitten jo enemmän tilaa kurvailla. Tuo oranssivihreä kukkakeppi alhaalla on Mies, joka odottaa kuvaamaan jäänyttä frouvaansa.

Turpo ja Urpo, ilmeet kohdillaan!

Toistonkin uhalla sanon, että kyllä meidän kelpasi!

Todiste hiihtolenkistä, osa 1: ladunvarsikahvila.

Todiste hiihtolenkistä, osa 2: muurinpohjalätty ladunvarsikahvilassa.
Kyllä vaan peittoaa 100-0 rinnekuppiloiden känttyrämunkit.

Todiste hiihtolenkistä, osa 3: tyyli ennen kaikkea (hiihtoasu vuodelta -96 toimii edelleen).
Toivottavasti oli viimeinen kerta ikinä näillä kidutusmonoilla...

Perinteinen tuuletusilta, Pisteen lavalla Laura Närhi.

Kuvittele tuohon hyppyrin yläpuolelle ilmaan esim. Roope Tonteri tai Peetu Piiroinen tekemässä vaikka korkkitonnia, tai jotain muuta kryptistä temppua. Me nähtiin ne molemmat lautailun SM-kisoissa!

Aijai. Ensi vuonna taas uudestaan. Ehdottomasti.

Messevimmät superjääpuikot ehtivät sulaa auringossa ennen kuin sain ne ikuistettua, mutta on näissä vinoissakin viehätyksensä.

Ehdittiin myös ihailla takkatulta. Voisin istua vaikka koko viikon ja tuijottaa tulta. <3

PS. Kotiuduin juuri Barona-areenalta, jossa ystäväni mahtava flamencoryhmä Machina pääsi Pakko tanssia -ohjelman finaaliin! Aivan mahtava ilta!