Vanhempainilta

Muutama viikko sitten olimme kutsuneet lauantai-illan illallispöytäämme sekä minun vanhempani että Miehen äidin puolisoineen.

Armoton kokkaus aloitettiin jo aamuvarhaisella, kun pyöräytin Koko Suomi leipoo -ohjelman Mailiksen juustokakun jälkiruuaksi (Miehen vedellessä sikeitä ja toipuessa edellisen illan työperäisestä alkoholista). Kakku piti tehdä pois alta, koska uunia tarvittiin pääruoan hauduttamiseen noin neljän-viiden tunnin ajaksi.

Päädyimme nimittäin tarjoamaan pääruoaksi Turku lautasella -kirjasta poimittua, ravintola Teinin ohjeen mukaan tehtyä ylikypsää karitsan paahtopaistia, valkosipulikermaa ja uunijuureksia. Sain lihat uuniin noin puolen päivän aikaan, ja pois ne pääsivät pätsistään vasta vieraiden jo saavuttua, siinä hieman neljän jälkeen. Tältä komeus näytti ennen uunimatkaansa:

Alkuruoan virkaa hoiti lämmin mansikka-vuohenjuustosalaatti: paahtoleipäpala + viipaleet juustoa salaattipedillä, jonka joukossa tuoreita mansikoita. Voin kertoa, että mansikat marraskuussa eivät ole aivan parhaimmillaan, mutta hyvää makua niistä silti tuli. Ja kun kastikkeena tarjottiin mansikkamelbaa (pakastettuja mollukoita soseutettuna ja limemehulla piristettyinä), kokonaisuus oli varsin passeli. Sama soosi toimi myös juustokakun kanssa. :)

Tässä olikin sitten illan kuvasaldo, jotenkin unohtui tuo kuvaaminen kun keskittyi mässäilyyn...

Yksittäistä ylikiehahtanutta kermaa lukuunottamatta kokkausmaratoni sujui varsin mallikkaasti, ruoka maistui, vieraat tyhjensivät kuuliaisesti kaksi pulloa ihanan pehmeää Amaronea ja kaikki saivat mahansa täyteen. Uusi ruokapöytäkin suoritui tehtävästään oivallisesti ja keräsi ansaitut kehut ulkonäöstään.

Namnam, mitäs tänään syötäisiin?

Haaveesta todellisuuteen: ruokapöytä

Köh, köh. Helmikuussa aloitettavaksi uhattu projekti ovesta pöydäksi jäi sitten hieman roikkumaan. Tarjouspyynnöt lähtivät kolmelle helsinkiläiselle puusepälle lopulta elokuussa. Kolmesta kaksi vastasi (en oikeasti ymmärrä yrittäjiä, jotka eivät vastaa tarjouspyyntöihin), ja heidän kanssaan käytiin vielä tarkentavia keskusteluja mm. maalin poistamiseen kuluvasta ajasta ja kustannuksista. Kokonaisvaikutelma painoi vaakakupissa eniten, joten työn tekijäksi valikoitui Vallilassa verstastaan pitävä Woods Helsinki.

Vaihdoimme useita sähköposteja mm. jaloista, lasipinnasta, pöydän koosta ja petsin sävyistä. Puuseppä Simo laittoi muutamia ehdotuskuvia, joiden perusteella lopulliseen muotoon päädyttiin. "Pojat" kävivät eräänä lokakuisena päivänä kantamassa oven ullakoltamme pajalle, sovin sinne yhden tapaamisen, ja viikon kuluttua tästä tapaamisesta pöytä oli valmis saapumaan kotiin.

Muutamia kuvia vanhasta ruokailuryhmästä:

Ja tältä meillä näyttää nyt:

Eipä voisi olla paljon siistimpi, me tykkäämme aivan tosi paljon! Ovea ympäröi joka puolelta neljä senttiä leveä valkolakattu tamminen kehys, jalat ovat kooltaan 8x8 senttiä ja pinnalla on muutaman millin paksuinen lasilevy. Pure love :).

Lihaton lokakuu: Juurescurry & naanleipä

Hopsansaa, sehän onkin jo marraskuu! Viimeinen viikko lihatonta lokakuuta meni sellaista haipakkaa, että uusien kasvisreseptien etsiminen totaalisesti jäi, mutta aiemmin kuussa testasimme Eevan juurescurryohjeen ja päätin ympätä kaveriksi kotitekoista naanleipää.

Leivän ohjeeksi päätyi guuglailun jälkeen tämä Valion ohje, pienin muutoksin:

Naanleipä (6 kpl)
1 dl turkkilaista jogurttia (esim. partamies)
1 dl (rasvatonta luomu-) maitoa
1/2 pussi kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
25 g sulatettua voita
15 g sulatettua voita voiteluun paistamisen jälkeen

Sekoita juge ja maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi (tai vähän enemmän, jos käytät kuivahiivaa). Itse mikrotin nesteet, mutta varmaan myös hellalla onnistuisi, ehkä jopa paremminkin. Lisää suola ja sokeri. Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon ja lisää maitoseokseen. Sulata voi ja kaada joukkoon. Kohota taikina vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) kaksinkertaiseksi.

Lämmitä uuni 275 asteeseen. VINKKI: laita puhdas pelti uuniin lämmityksen ajaksi, ILMAN leivinpaperia, joka ei kestä näin isoja lämpötiloja. Jaa kohonnut taikina kuuteen osaan ja kauli niistä 2-3 cm paksuisia soikioita jauhotetulla pöydällä. Aseta leipäset varovasti kuumalle pellille ja paista 5-7 minuuttia uunin yläosassa. Voitele leivät paistamisen jälkeen voisulalla.

Tarjoa osana herkullista currya. Nam!

Kokonaisuutena lihaton lokakuu meni osaltani ihan mukavasti, ja mieluusti jatkan uusien kasvisreseptien testailua. Petrattavaa jäi: joko olimme joka kerta liian nälkäisiä tai sitten valitsimme liian pienet annokset tai liian vähän proteiinia, mutta curry-settiä lukuunottamatta mahaa oli hankala saada täyteen... Täytyy siis jatkaa kokeiluja! :)

Loksahteluja

Muutamien viime päivien aikana on tapahtunut jänniä asioita. Erilaisten sattumusten ja suhteiden kautta olen päässyt tapaamaan todella mielenkiintoisia ihmisiä, haastamaan omaa tapaani olla ja toimia, pohtimaan itseäni uusista kulmista ja todella miettimään elämääni ja itseäni. Ja, koska niin universumi tuppaa toimia, olen myös törmännyt erittäin inspiroiviin teksteihin. Ensin tähän blogautukseen by Sara K ja tänään käteeni tuupattiin (myös Eevan esittelemä) Saku Tuomisen hyvän elämän lyhyt oppimäärä.

Luin kirjan suurin piirtein samalta istumalta, noin tunnissa. Useita kohtia luin uudestaan ja uudestaan, nyökkäilin ja vuodatin kyyneliä, kun hain ja löysin yhtymäkohtia omaan elämääni ja tilanteeseeni. En voi kuin suositella, ihan kaikille, ihan missä vaan elämäntilanteessa.

Aivokopassani siis loksahtelee tällä hetkellä toden teolla, kun asettelen palasia paikoilleen ja kaivelen jähmettyneitä osasia naftaliinista takaisin etualalle. Iltaisin olen aivan rättipoikkiväsynyt, mutta aamuisin herään virkeänä hyvien unien jälkeen.

Kirsikkana kolmekymppiskakkuni päälle voi asettaa tänään sovitun osa-aikaisen friikkusopimuksen loppuvuoden kestävästä, omaa osaamistani hyödyntävästä ja kehittävästä proggiksesta. Tänään elämä hymyilee. :)

Iloinen vanhus :)

Lihaton lokakuu: Tomaattinen linssikeitto

Lihaton lokakuu -kokeiluni jatkuu. Couscousin jälkeen testiruokalajiksi valikoitui punaisista linsseistä tehty keitto. Runkona reseptille käytin Isyyspakkauksen punaista linssikeitto-ohjetta, vain pienin muutoksin.

Tomaattinen linssikeitto punaisista linsseistä (n. 5 annosta)
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tölkki luomutomaattimurskaa (esim. Pirkka)
7 dl vettä
3 dl punaisia linssejä (esim. GoGreen)
tuoreita yrttejä (esim. oregano, timjami, korianteri)
mustapippuria
suolaa
(puna)viinietikkaa
Sriracha-chilikastiketta (korvikkeena käytin Harissa-chilitahnaa)
kapriksia
smetanaa

Hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota ne kattilassa oliiviöljyssä. Lisää hienonnenut yritit, tomaattimurska, mustapippuri ja vesi. Valuta linsseistä pakkausneste, lisää ne kattilaan ja keitä noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat pehmeän kypsiä. Mausta keitto suolalla, viinietikalla ja haluamallasi määrällä chilikastiketta tai -tahnaa (itse käytin noin teelusikallisen ja omaan makuuni tuli tujua, Mies maustoi vielä annostaan erikseen...). Sekoita joukkoon kapriksia, jos tykkäät ;). Viimeistele annokset nokareella smetanaa.

(Muokkaukset alkuperäiseen ohjeeseen: vähemmän sipulia, enemmän valkosipulia, chilitahnaa kastikkeen sijaan, kapriksia vain Miehen annokseen.)

Nam, slurps!

Tästä tuli valehtelematta aivan törkeän hyvää! Hotkimme tätä molemmat sen pari lautasellista, joiden jälkeen kattilan pohjalle jäi vielä pikkaisen reilu yksi annos, joten suurinälkäisille tai isommalle porukalle kannattanee tuplailla määriä. :) Jää ehdottomasti käyttöön.

Ja kuin tilauksesta, seuraavaksi testattavaksi koti-illan reseptiksi pääsee (huom! Hesarin maksumuuri) Eeva Kolun juures-linssicurry! Huomenissa meinaamme kuitenkin taiteilla kyseisen leidin toista ohjeistusta, vietnamilaisia kesärullia, yhdessä ystäviemme ja heidän pikkupoikiensa kanssa. :)

Iloista viikonloppua!

Syksyn värejä ulkona ja sisällä

Kyllä se vaan on niin, että syksy on minun vuodenaikani. Rakastan kesää, mutta syksyssä on sitä jotain. Ja syksyhän toki tarkoittaa tätä tämänhetkistä ajankohtaa, kun lehdet vaihtavat väriään, kun kaupunki kietoutuu sumuun tai kirkkaan kuulaaseen auringonvaloon, kun herää peltikatolle ropisevaan sateeseen, kun kynttilänvalo peittää sotkuisen kämpän, kun voi kahlata tippuneissa lehdissä. Marraskuussa tämä auvoisuus on jo ohi :D.

Alla muutama fiiliskuva viime päiviltä, niin ulkoa kuin sisältä.

Lihaton lokakuu: Couscous

Lisäänpä minäkin lusikkani tähän Lihaton lokakuu -soppaan. Meillä kotona asustelee kaksi sekasyöjää, joiden arkiruokailu on jumittunut klassiselle broileri/jauhelihalinjalle. Tai kyllähän meillä melko usein syödään myös kalaa, mutta varsinaisesti reseptivaihtelua on melkoisen vähän. Iltaruoka menee meillä aika myöhäiseksi, ja väsynyt&nälkäinen -kombo on harvoin kovin luovalla tuulella ;).

Oma motivaationi tässä haasteessa onkin siis lisätä kasviksia ja vaihtelua päivittäiseen syömiseen. En usko, että koko kuukausi menee ilman lihaa, mutta jospa edes kerran kaksi viikossa saisi loihdittua maistuvan kasvisruoan tarjoiltavaksi.

Aloitin haasteen eilen, jolloin testiin pääsi couscous. Tämähän ei siis sinällään ollut uusi raaka-aine tai ruokalaji, mutta olen vältellyt sen valmistamista kotioloissa. Syynä on todennäköisesti laitosruokaloissa tarjottu kitalakeen kiinnittyvä hiekkapaperiversio - ei mikään varsinainen makunautinto. Muutaman kerran olen saanut aivan superhyvää couscousia ystäväni valmistamana, joten teoriassa tiesin sen olevan mahdollista. Viime viikolla sain myös toiselta ystävältä korvaamattoman vinkin: runsaasti oliiviöljyä!

Rohkeasti siis tuulta päin, ja kokeilemaan.

Feta-kasviscouscous (n. 3 annosta)
3 dl (täysjyvä)couscousia (GoGreen)
3dl vettä
suolaa
1 paprika
10 kirsikkatomaattia
1 rs fetakuutioita öljyssä (Arla Apetina)
oliiviöljyä
basilikaa
korianteria
mustapippuria

Mittaa couscous kattilaan ja rouhi perään himpun verran suolaa. Keitä vesi kiehuvaksi vedenkeittimellä ja kaada kattilaan couscousin päälle. Sekoita ja anna asettua kannen alla noin viisi-kuusi minuuttia. Tällä aikaa pilko paprika ja kirsikkatomaatit ja hienonna yrtit. Kun vesi on imeytynyt couscousiin, lisää kasvikset, yrtit, pippuri (maun mukaan) ja fetapalat. Kaada perään vielä runsas loraus hyvää oliiviöljyä ja nyppäise pari yrtinlehteä annoksen päälle. Valmista!

Settihän oli mitä parhainta pikaruokaa! Aloituksesta pöytään istumiseen meni valehtelematta alle vartti. Ei paha, sanoo tämä nälkäisenä kokkaava. Ja kun vielä maku ja koostumus osuivat nappiin, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen.

Couscous pääsee kyllä takaisinkin päivällispöytäämme, joko näillä tai muilla höystöillä, vaihtoehtojahan on rajattomasti. :)