Mies kävi muutama vuosi sitten Lontoon-työmatkansa ohessa tutustumassa Iso-Britannian ulkoministeriöön Open House -päivänä. Niinpä hän olikin innoissaan, kun sama konsepti rantautui tännekin. Edellisellä (ensimmäisellä?) kerralla visiitit jäivät kuitenkin välistä, mutta tänä vuonna olimme kärppinä liikkeellä ja tutustuimme avoimiin kohteisiin jopa etukäteen. Huikeimmat paikat, kuten insinöörin sydäntä lämmittävä metron valvomo ja Venäjän suurlähetystö, valitsivat vierailijat arvonnalla, joten ne jäivät pohdintojen ulkopuolelle, mutta muista olikin sitten melko vaikea vain muutamaa suosikkia valita. Ison arpomisen jälkeen valitsimme ensisijaiseksi vierailupaikaksemme Teurastamon, ja jos aikaa ja energiaa riittäisi, kävisimme vielä iltapäivästä Torikortteleiden kellareissa.
Saattoi olla, että maistelimme perjantai-iltana hieman kuplajuomaa ja valkoviiniä, mutta onnistuimme aamulla kuitenkin pysymään lähes aikataulussa. Olimme Teurastomon portilla hieman puoli kahdentoista jälkeen, kun kierros alkaisi tasalta. Nettisivujen mukaan 20 ensimmäistä jonottajaa pääsisi mukaan, ja saapuessamme porukkaa parveili portilla jo kutakuinkin tuon määrän verran. Mietimme siinä sitten, että päästäänköhän sitä koko visiitille vai ei. Hieman ennen tasaa opas ilmaantui paikalle, ja sanoi, että eiköhän tämä koko porukka mahdu, vaikka teitä hieman enemmän kuin 20 onkin (myöhemmin jengi laskettiin, ja kokonaismäärä oli 40).
Teurastomon alueen historia (ja osittain myös nykykäyttö) oli itseltäni hämärän peitossa, joten oli hurjan mielenkiintoista kuunnella asiantuntevaa selostusta ja tarinointia. Kyseessä on siis vanha (1930-luvulla rakennettu ja perustettu) Helsingin kaupungin teurastomo, johon mm. kaupunkilaiset saattoivat tuoda oman lehmänsä lahdattavaksi. Viimeiset teurastukset tuolla on tehty 1990-luvulla, ja nykyään alue on helsinkiläisen ruokakulttuurin elävöittämiskeskus ja tarjoaa toimitiloja useille pienyrityksille kukkamyymälöistä drinkkikoulutuksiin. Esimerkiksi piha-alueelle rakennettua grillipaikkaa saa kuka tahansa käyttää niin halutessaan, vain tuomalla omat hiilet ja ilmaantumalla paikalle. Helsingin kaupunki omistaa edelleen sekä maan että rakennukset, jotka ovat ulkokuoreltaan suojellut.
Kierroksen aikana kävimme mm. pakastamossa, joka siis edelleen on käytössä ja vuokraa varasto- ja pakkastiloja helsinkiläisille ravintoloille ja catering-yrityksille. Pakastamorakennus 50-luvulta alkaa olla elinkaarensa lopussa, joten uutta jo suunnitellaan. Vanhasta osa puretaan, osa liitetään uuteen rakennukseen. Uudesta pakastamosta tulee esimerkiksi lähiseuden asukkaille turvallisempi kuin nykyinen ammoniakkiperustainen viilentämö.
Pääsimme kiertämään aluetta myös maan alla, huoltotarkoituksiin rakennetuissa tunneleissa. On aina yhtä kiehtovaa päästä käymään paikoissa, jotka eivät normaalisti ole yleisölle avoimina. Vaikka tunnelit sinällään eivät mitään erikoista tarjonneetkaan (likaa ja vaikeita kulkuolosuhteita lukuunottamatta), on mielenkiintoista nähdä, miten paljon toimintoja maan alle voidaankaan kätkeä, ja miten oleellista sellaisten rakentaminen on (ja etenkin on aiemmin ollut).
Noin tunnin kiertelyn jälkeen olimme takaisin maan pinnalla. Suunitelmaamme kuului ruokailu Kellohallissa, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Kävimmekin siis siellä syömässä herkullisen lounaan (okei, siiderissä haudutettu lehtikaali ei aivan päässyt makuelämyspankkini kärkeen, mutta muuten safka oli oivallista) ja toipumassa aamun aktiiviteeteistä. Facebookia selaillessamme kiinnitimme huomiomme Kaapelitehtaan Design Marketiin, josta muutamakin kaverimme oli käynyt hankkimassa "vain ja ainoastaan ihan muutaman pakkopakkotarpeellisen tavaran", joten eikun auton nokka kohti Ruoholahtea.
Jengiä oli kuin pipoa ja suurin osa tuntui kantavan kainalossaan mattorullaa. Löysimmekin muutaman kojun, joista laadukkaita mattoja sai pilkkahintaan, joten eipä ihme että tekivät kauppansa. Meillä ei ollut sen suurempaa agendaa, kunhan haahuilimme ja tutkailimme. Mies sovitti yhtä aivan törkeän hyvännäköistä talvitakkia, mutta koska hintaa oli edelleen sen seitsemisen sataa, takki jäi rekkiin. Minulle taisi löytyä hopeinen kaulakoru syntymäpäivälahjaksi, mutta siitähän en siis mitään tiedä! ;)
Puoli neljän maissa olimme jo poistumassa, kun muistimme Torikorttelikierroksen alkavan neljältä. Hyppäsimme metroon ja suhautimme Kaisaniemeen. Kiseleffin talon aulassa odottikin aikamoinen läjä ihmisiä, nopealla arvauksella satakunta. Tälle kohteelle ei siis ollut asetettu vierailijoiden ylärajaa, mutta silti esittelijänä toiminut Torikortteleiden tuottaja oli liikuttavan yllättynyt ihmismassasta - hän oli odottanut paikalle saapuvan noin viisi ihmistä. :D
Olosuhteiden pakosta tarinointi jäi melko vähäiseksi, ja jokunen sisäpiha piti jättää välistä, mutta taas pääsimme kulkemaan kauppiastalojen alla kapeissa kellareissa ja tunneleissa! Jäätävässä jonossa toki, mutta kuitenkin! Mielenkiintoista historiaa, jota voisi opiskella enemmänkin. Tai ainakin käydä kaupunginmuseossa tutustumassa tarkemmin.
Tämäkin kierros kesti noin tunnin ja sen jälkeen olimme kyllä molemmat aivan valmista kauraa. Talsimme viimeisillä voimillamme Torrefazioneen kahville, porkkanakakulle ja korvapuustille, ja sieltä takaisin kotiin. Loppuilta menikin koomatessa sohvalla - rankkaa tämä design ja kulttuuri! :)
Kuulosti just hyvältä päivältä :) Harmittaa ihan mielettömästi, että koko viikonloppu menee itseltä tyystin ohi tän hammasjutun kanssa, mutta ensi vuonna sitten taas...
VastaaPoista