Tänään oli kummallinen päivä. Kerroin aamuilla muille työntekijöille, että lopetan ensi viikolla. Ottivat tiedon vastaan, kuten olettaa saattoi: voivottelivat hetken ja sitten jatkoivat omia hommiaan. Viikkopalaverissa tehtäviäni jaettiin eteenpäin muille (työmäärät rupesivat kuulostamaan melko suurilta, mutta hei, ei ole minun ongelmani enää). Lähdin kotiin melko pian neljän jälkeen, turha siellä sen pidempään on roikkua.
Verestin vanhoja muistoja: mitäs tässä työttömyydessä pitikään ottaa huomioon? Työvoimatoimistoa, työttömyyskassaa. Erilaisiin hakemuksiin tarvittavia liitteitä. Selailin avoimia työpaikkoja ympäri nettiä. Räpsyttelin silmiä kyynelien puskiessa läpi. Olen taas tässä pisteessä. Kolmatta kertaa sitten kevään 2010.
Sitten karkotin surkutteluajatukset ja päivitin CV:n. Ja ostin lipun Seitsemään veljekseen.
Ihan kohta balettitunnille, jonka jälkeen tapaamaan vanhoja, vanhoja tanssikavereita. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! :)
Kovasti tsemppiä työnhakuun! Toivotaan, että unelmien duuni odottaa jo ihan nurkan takana :)
VastaaPoistaKiitos! Työnhaku on kyllä niin uuvuttavaa puuhaa, mutta yritän ajatella, että jokainen päivä on lähempänä sitä hetkeä, jolloin aloitan siinä uudessa, unelmien työssä :)
PoistaKyllä se muuttuu! Just oikea asenne (: Kyllä meidän alalta löytyy ihan taatusti töitä osaajalle (:
VastaaPoistaJoo :) Miehen sanojen mukaan "onhan niitä aina tähänkin asti löytynyt", voi vaan olla että kestää. Mutta tänään on oikeasti jo paljon parempi fiiis, tässähän on nyt mahikset vaikka mihin! :D
PoistaHei, häntä pystyyn! Ajattele niin, että näin piti tapahtua. Tämä antaa sulle mahdollisuuden siihen ehkä vähän vaikattuunkin freesiin starttiin :)
VastaaPoistaJep, häntä nostettu pystyyn! Just näin, tällä on selkeästi jokin tarkoitus (selvinnee myöhemmin, eli melkoinen tiiseri) :D
Poista