Neuloosissa

Olen kaivanut naftaliinista käsityöharrastuksen. Tai se mikään harrastus ole ollut, mutta sellainen into niiden väkertämiseen. Tokihan kokeilin korivirkkausta ansiokkaasti jo viime kesänä ja jatkoin hyvällä mallilla tänäkin vuonna, mutta neuletöitä en ole oikeasti tehnyt todella, todella pitkään aikaan.

Paitsi alkuvuonna, kun tein supersöpölle kummipojalle ristiäislahjaksi peiton langoilla, jotka varta vasten kannoin Uudesta-Seelannista. On muuten melko pehmeää merinoa se. :)

Nyt tuntuu, että ystävät tuottavat jälkikasvua kuin liukuhihnalta (se on tämä ikä...). Lähipiiriin on tuloillaan muutaman viikon - kuukauden aikajänteellä ainakin kolme vaavia. Ja aiemmin tänä vuonna niitä beebiksiä on tullut Facebookin perusteella niin monia, että laskuista on tiputtu jo varmaan maaliskuussa. Onneksi siis kannoin vauvamerinoa useamman kerällisen. ;)

Nämä syksyn mittaan syntyvät bebet saavat toivottavasti jokainen jonkun pienen pehmeän paketin tervetulolahjakseen. Toivon myös vauvojen vanhempien arvostavan näitä hieman muotopuolia, mutta sitäkin suuremmalla hartaudella tehtyjä viritelmiä enemmän kuin kaupan rekiltä summamutikassa valittua tusinabodya. Ainakin niiden tekeminen on varsin rauhoittavaa!

Olisipa vain enemmän aikaa iltaisin, niin saisi jotain valmiiksikin ennen kesää...

Maailman pehmeintä vaavilankaa <3

Jee perjantai! Nyt viikonloppuna on muuten luvassa kahden tällaisen möhömahan treffailua kuvankauniissa saaristomaisemissa! :D