Täällä vietän viimeisiä vuosilomapäiviä ennen palkanmaksun päättymistä. Lymyän peiton alla ja kuuntelen kattoon ropisevaa sadetta ja jyrisevää ukkosta.
Potentiaalisia uusia duunipaikkoja on ilmoitusten perusteella enemmän kuin uskalsin toivoakaan, mutta joku minua hidastaa. Hakemukset aloitan, mutta sitten ne jäävät kesken. Pelkään jo etukäteen, etten kuitenkaan saa paikkaa, joten miksi ylipäätään hakea. Pinossa on varmasti sataviisikymmentä minua parempaa ja pätevämpää hakijaa.
Huoh. Asennekorjauksen paikka.
Toisaalta olen antanut itselleni luvan näinä ensimmäisinä päivinä myös huokaista ja palautua melkoisen kuluttavasta ja rankasta työilmapiiristä. Nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ehkä en olekaan vielä valmis uusiin haasteisiin, vanhat murheet pitää ajaa ensin alta pois. Puhdistaa pää ja mieli.
Eiköhän se intokin sieltä kohta tule esiin. :)
Tuo on kyllä totta - vanhat asiat kannattaa käsitellä alta pois rauhassa, niin vapautuu energiaa innostua uusista haasteista. Pieni hengähdystauko rankan putken jälkeen tekee varmasti enemmän hyvää! :)
VastaaPoistaSelkeästi oon kaivannut tällaista taukoa, johon tuo parin viikon mittainen lomakin sen osoitti. Sen verran tsemppasin tänään, että sain yhden hakemuksen jo matkaan :) Enää 500 jäljellä! ;)
PoistaEhkäpä se eka jo tärppää! Tosin ei kannata omaa huippuosaamistaan ekalle myydä ;)
PoistaNoo, en tiedä kyllä kuinka valikoivaksi tässä voi ryhtyä :D Nyt jo tullut muutama "kiitos mutta ei kiitos" -vastaus.. :/
Poista